Ympäristön salainen vaikutus

Hyvää joulukuuta!

Meillä on keittiössä yhteinen joulukalenteri, josta on kohta kaikki luukut avattu. Avaamme joka päivä kaksi luukkua, jotta saadaan kalenteri pois päiväjärjestyksestä ennen lomalle lähtöä. Torstaina on viimeinen koulupäivä raamattukoulussa ja perjantaina hyppää aikaisin aamulla Suomen koneeseen. Tässä vielä yksi kuitenkin yksi blogimerkintä täältä Norjasta:)

Aika pian tänne saavuttuani huomasin, että hodarit on täällä kova juttu! Näillä kulmilla ne kulkee nimellä Pölsen, mutta sama asia (makkaraa, sämpylä ja muuta fillinkiä). Niitä syödään usein täällä opsikelija-asuntolassa. Auto- ja bussimatkoilla hodari on mieluinen syötävä huoltoasema tauolla. Jos mennään ulos retkelle ja tehdään nuotio, niin ei kun makkarat ja sämpylät vaan lämpenemään. Alussa aattelin että onpa epäterveellistä! Hassua miten tämmöinen reipas ulkoilmakansa tykkää sellaisesta roskaruuasta. Tulin siihen tulokseen etten itse jaksa kovin niistä hodareista innostua ja syön jotain muuta.

Maanantaina tulin salilta huippunälkäisenä, hyppäsin bussiin ja jäin pois pysäkillä jolla piti odotella seuraava bussia. Lähellä oli huoltsikka ja bussin tuloon oli reilu 15 minuuttua aikaa. Jotenkin kummasti mieli alkoi tehdä hodaria! Kyllä! Semmosta oikeen rasvasta ja suolasta makkaraa, pullavaa sämpylää, ja kyytipojaksi kuivattua sipulia, ketsuppia, sinappia ja majoneesia... Aivan huippu idea! Niinpä kipasin huoltsikalle ja tilasin tavallisen hodarin lisukkeineen ja voi että oli hyvää.

Ympäristön salainen vaikutus on tehnyt tehtävänsä...:)

Bless this mess:)

Äiti ei kyllä halkea ylpeydestä kun näytän tälläisiä kuvia blogissa,
mutta unfortunately this is me... Mun huone on ollut pienestä pitäen yhtä kaaosta! Viisihenkisen sisarussarjan ainoan tytön olisi luullut olevan se siisti tapaus, mutta mun sängyn alta löytyi aina se pahin kaatopaikka. Oli sentään joku laji jossa päihitin veljet!

Oikeastaan esteetikkona pidän siitä, että tavarat olisivat kauniisti paikallaan ja voisin sytyttää illalla kynttilät nauttien mukavasta tunnelmasta. Toisin kuitenkin usein käy, kuten kuvasta näkyy.

Kotihengetär paikka on teidän!


"Löydätkö työpöydän tästä kuvasta?"


"Tehkää hyvin, istukaa sohvalle..."

Check in, check out

Viime aikoina olen viettänyt paljon aikaa lentokentillä. Suosikkikenttäni ovat tähän mennessä Oslo Gardemoen ja Helsinki-Vantaa (pisteet kotiin:)). Oslo ja Hesa ovat jotenkin kotoisia kenttiä ja helposti hahmotettavissa. Välimatkat on sopivan lyhyitä, eikä portille menemiseen tarvitse käyttää mitään ilmajunaa tai golfautoa. Pidän myös siitä, että näiden kenttien rakentamisessa on käytetty paljon puuta. Siitä tulee tunnelmallinen fiilis.

Sain yhdeltä uudelta tuttavuudelta kuulla sivustosta www.sleepinginairports.com. Sivuilla on rankattu lentokenttiä ja siellä kerrotaan parhaat paikat nukkua ja kaikkea muuta hyödyllistä tietoa. Hesa ja Oslo olivat hienosti rankattujen kenttien Toptenissä.

Viime perjantaiyönä pakkailin tavaroitani saksan matkaa varten. Pakkauksen tiimellyksessä mieleeni tuli tarkistaa lentobussin aikataulut, jotta tietäisin mihin aikaan menen bussipysäkille odottamaan. Kuinka ollakaan minulle selvisi että lentobussi ei kulje lauantaisin (MIKSI!?) ja tavalliset bussit eivät kulkeneet niin aikaisin mitä minun olisi kentälle pitänyt päästä. Taksi olisi tullut puolestaan liian kalliiksi. Siispä mikä avuksi?! Fillari! Tuo uskollinen polle, joka ei jätä koskaan pulaan! Pakkaussuunnitelmat täytyi miettiä uusiksi ja vetolaukun sijaan ahdoin kamat rinkkaan. Kello viisi aamulla hiipailin pyöräkellariin rikkani kanssa ja hyppäsin fillarin selkään. Matka taittui fillarilla mukavasti ja kentällä oli sopivan pirtsakka olo aamupyöräilyn jälkeen:)

Tiistaiyönä kotiin palatessa fillari palveli taas mallikelpoisesti, varsinkin kun kone oli myöhässä ja missasimme vikan bussin.

Alla kuvia ajantappamisesta Gardemoenilla...


"Aamupala ja Norwegian törmäyskurssilla"


"Mutta sehän on Finnair!"


"Aamu Gardemoenilla"

True Blonde

Heissan!

Nykyään täytyy muistaa roppakaupalla erilaisia tunnuslukuja ja salasanoja. Alla pienen ihmisen selviytymistarina tunnuslukujen viidakossa.

"Kone Oslosta Hampuriin oli laskeutunut turvallisesti Saksan maaperälle. Päästyäni lentokenttäbussiin aloin avaamaan kännykkääni muiden kanssamatkustajien tapaan.
Mikä lie tuulenvire käynyt pääni läpi lennon aikana, sillä aivossa löi aivan tyhjää lokerossa PIN-koodi. Lahjakkaasti näppäilin pinnin kolme kertaa väärin ja sain puhelimeni lukkoon.
Jee! Onneksi mukana oli myös norjalainen kännykkä ja toivorikkaana kaivoin sen laukusta. Sama juttu..PIN-koodista ei hajuakaan ja sain tämäkin puhelimen jumiin.

Ei muista milloin viimeksi olisin käyttänyt puhelinkioskia, mutta nyt se oli tarpeen. Hampurin lentokentältä oli kyllä yllättävän vaikeaa löytää toimivaa sellaista. Toimivan puhelimen löydyttyä soitin äidille Espanjaan, ja kerroin että olen ilman puhelimia ja sovimme treffit asunnolle tiettyyn kellon aikaan. Kuinka ollakaan äiti päätti tulla bussille rakasta tytärtään vastaan. Vaihdoin kuitenkin kriittisessä kohdassa kadunpuolta ja missasin äidin ja muun jengin kymmenellä metrillä. Minä en löytänyt asunnolta ketään eikä äiti bussipysäkiltä. Onneksi on vielä niitä puhelinkioskeja:)

Paluumatkalla Norjaan heräsin sellaiseen ajatukseen, että mulla ei taida olla yhtään Norjan kruunuja taksia varten. Koitin nostaa kruunuja nokki tililtä, mutta se oli tyhjä. Seuraavaksi koitin onneani suomalaisen VISA:n kanssa, mutta kone ilmoitti minun näppäileen väärän tunnusluvun. Kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen en enää uskaltanut koittaa kolmatta kertaa. Soitin äidille suomeen (puhelimeen oli tällä välin saatu kelpoteltua PUK-koodi suomesta) ja kerroin ongelmasta. Äiti löysi keittiön kaapista jonkun kortin tunnusluvun. Kuinka ollakkaan se sattui sopimaan Visa Elektron korttiini ja sain sillä nostettua nokkeja. Tunnusluku oli tullut vähän ennen suomesta lähtöäni, koska olin unohtanut edellisen tunnusluvun...

Tarvisin todella jonkilaisen salasana ja tunnusluku au-pairin, joka muistaisi tärkeät koodit puolestani! Onko teillä rakkaat lukijat samanlaisia kamppailuja?

On the road.

Heisan!

Pahoittelen että blogi on viettänyt muutaman viikon hiljaiseloa! Olen ollut paljon reissussa, enkä siksi ole ehtinyt kunnolla istua alas ja kirjoitella kuulumisia. Nyt täytyy ottaa vahinko takaisin:)

Reilu viikko sitten oli "Ansgar Gospel Choirin" eka keikka. Me esiinnyttiin Kristiansandin keskustassa suuressa kirkossa Dark Seasons festivalilla. Festivaalia oli oikeastaan pyhitetty blues, roots ja kantri musalle, mutta joku oli meidät sinne pyytänyt ja laulettiin illan lopuksi kolme laulua. Yleisö oli kautta linjan 50+ ja tullut kuuntelemaan kantria, joten kuoromme latauksen ajan he istuivat hyvinkin paikoillaan eikä ilmekään värähtänyt. Ei voi oikein sanoa että osu ja uppos, mutta konsertin jälkeen oltiin kuulemma saatu kuitenkin paljon hyvää palautetta. Kiva oli päästä laulamaan!


"Sound check"


"Tunnelmavalaistu kirkko"

Viikonloppuna olisi ollut kuorokeikkoja ennenmänkin, mutta meidän luokasta suurin osa lähti Osloon KRIK-konferenssiin. KRIK on kaikille liikunnan ja urheilun ystäville tarkoitettu kristillinen yhdistys. Se perustettiin Norjassa joskus 70 luvulla ja nyt Norjassa taitaa olla noin 13000 jäsentä. KRIK on toimintaa myös Itä-Afrikassa jossa se toimii nimella CHRICS (Christian Sports Contact). Afrikassa CHRISC:llä on 20 000 jäsentä ja työ on tosi monipuolista. KRIK:n toimintaa on mm. Krik-samlingit, parituntiset liikuntasessiot joiden puolessa välissä on hartaus. Lisäksi KRIK järjestää turnauksia sekä mittavia leirejä, joissa on mahdollista kokeilla eri urheilulajeja maan ja taivaan väliltä. Konfrenssi oli tosi innostava ja nyt haluaisin aloittaa KRIK-toiminnan suomessa! Olisi mahtavaa jos suomesta voisi tulla porukka kesällä Norjaan ARENA leirille oppimaan lisää KRIKstä, ja sitten voitaisiin polkaista homma käyntiin suomessa! Ilmoittele jos olet kiinnostunut:) Lisätietoja voit metsästää osoitteessa www.krik.no


"KRIK-muotia"

Konferenssin jälkeen minä ja kaksi poikaa meidän luokalta osallistuttiin sellaiseen kolmen päivä team-building hässäkkään. Siellä oli opiskelijoilta KRIK-linjoilta ympäri Norjaa ja tarkoituksena oli vaihtaa ideoita ja kokemuksia, sekä oppia lisää KRIKstä. Asuimme isossa Tunturi majassa lähellä Holmenkollenia ja aika meni tosi mukavasti.

Tiistaina lähdimme kohti kotia. Söimme lounasta KRIK-konttorilla ja sieltä kukin lähti pikkuhiljaa omille teilleen. Juna-asemalle mennessä kävelimme Oslon pääkadun läpi ja otin pari äärimmäsitä turistikuvaa. Herätimme huomitota katukuvassa valtavien rinkkojen, kassien ja makuupussi nyssäköiden kanssa.


"Jippii...näytän ihan meiän äiskältä..."


"Osloa"

Reissun jälkeen oli kiva palata kotiin. Tänään oli jo ihan tavallinen koulupäivä. Aamulla oli etiikka ja iltapäivällä uintia. Uinti meni ihan puihin tänään. Tuntui kuin olisin koko ajan ollut merihädässä! Uimisen jälkeen jäin aerobicciin ja sen jälkeen saunaan. Sauna oli tänään lämmin mikä oli aika ihanaa! Sai kunnon löylyt:) Huomenna me koitetaan rakentaa itse sauna, saas nähdä mitä siitä tulee!

Polskis ja loiskis!

Terveiset uima-altaasta!

Meillä alko liikassa tänään uinti. Eilen lopetettiin onnistuneesti kolmen viikon lentopallo sessio, joka oli aivan huippu juttu, mutta nyt uinnista...

Tämä Vesijärven kasvatti nyrpisti ensin nenäänsä tavatessaan lukkarista että nyt on aika vetään simmarit päälle ja hipsiä uimahallille. Olen kyllä aina tykännyt kaikista vesi-urheilulajeista, mutta uiminen vaan uimisen tähden on ollut jotenkin nihkeetä. Anyways, altaaseen vaan muiden mukana!

Suureksi hämmästyksekseni uinti olikin huippu kivaa! Me lähdettiin ihan perusteita eli siitä mikä on oikea asento uidessa, miten pidentään jalkoa, miten hengitetän jne. Sitten treenattiin asteittan kroolia, selkäuintia, käännöstä vedenalla, ja lopuksi hyppäämistä. Oli paljon helpompaa uida oikealla tekniikalla verrattuna entiseen "ankka" tyyliini, jossa pää keikkuu puoli metriä vedenpinnan yläpuolella (täytyy tähystää laivoja, alligaattoreita, haita ja muita vaaratekijöitä..). Nyt odotan ihan innolla tulevia uintitreenejä:)

Uintitreenien jälkeen sain kuulla aika hauskan jutun... Ankkaparven kroolausharjoitukset veti kymmenkertainen Norjan mestari! Ei paha:)

Ees yks leuka pliis!

Hei allesammen!

Enpä ookkaan vähään aikaan tänne mitään kirjoittanut. Se johtuu muunmuassa siitä että olin viikon verran ilman langatonta nettiyhteyttä. Raamattukoulun asuntolassa on ilmanen nettiyhteys kaikille asukeille, mutta ehtona on se että leffoja tai muuta vastaavaa ei saa netista ladata. No, joku sankari lataili netistä jotain luvatonta ja koko konkka ronkkaa rankaistiin viikon pituisella nettikatkolla. Nyt karanteeni on ohi ja netti pelittaa taas:)

Yksi mun ilonaiheista täällä Norjassa on Spicheren! Spicheren on yksi Norjan tasokkaimmista kuntokeskuksista ja siellä voi treenata kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Spicheren on jotenkin yhteydessä korkeakouluun ja opiskelijat saavat jäsenyyden puoli-ilmaiseksi, mikä ei tietysti ole huono homma:) Itse käyn Spicherenissä lähinnä salilla ja jumpassa (ja saunassa!).
Kun ohjaaja laati minulle saliohjelmaa hän kysyi mikä on mun tavoite. Kerroin etten oo koskaan pystynyt vetämään yhtäkään leukaa ja haluisin pystyä! En kyllä tiedä oonko kauheesti edistyny tavoitteessa kun sairastelut ja loukkaantumiset ovat hidastaneet kuntoilua. Mutta ihan kiva että on jotain mihin pyrkiä, vaikkei sinne pääsiskään.

Mahtavaa Spicherenissä on myös se että siellä on sauna! On kiva kun pääsee edes kerran viikossa saunaan. Sauna ei oo kyllä ihan suomalainen mutta hyvin se pelittää, eikä siellö yleensä ole ketään muuta paitsi minä. Olen huomannut että monesti maailmalla saunat rakennetaan niin, että lauteista tulee aivan sairaan kuumat ja ne pitää vuorata pyyhkeellä, ennen kuin niillä pystyy olemaan (otanta:Saksa ja Norja). Lisäksi täällä ei kiuas ole kauhean tehokas tai sitten se on vaan säädetty pienelle, koska löylyä pitää heittää hartiavoimin ennenkuin saunassa on kuuma. Ehkä joku on antanut täällä väärät ohjeet saunaa rakennettaessa tyyliin: "Lauteiden tulee olla tosi kuumat mutta kiuas ei saa olla liian lämmin".
Mutta joka tapauksessa kyllä se saunasta kelpaa! Joskus olen mennyt salille treenaamisen sijasta pelkästään saunomaan:)

Huomenna olisi tarkoitus mennä salille ihan oikeasti treenaamaan eikä vain saunomaan. Ohjaaja lupaili että jos jaksan sinnikkäästi tehdä ohjelmaani, niin mun pitäisi päästä tavoitteeseeni jouluun mennessä. Jännitys sen kun vain tiivistyy...


"Spicheren by night"

Kaunista!

Kulunut viikko on mennyt siivillä. Meillä oli raamattukoulussa ma,ti ja ke opetusta ja ohjelmaa aamusta iltaan ja nyt on to,pe,la ja su vapaata. Keskiviikko iltana kävin YWAMin tukikohdassa yhdellä saarella Kristiansandin edustalla. Siellä oli vieraileva puhuja australiasta ja olikin vaihteeksi kiva kuunella opetusta enkuks! Terassilta oli mahtavat näkymät merelle ja majakalle josta ohessa muutama kuva.

Tänään olisi tarkotus pitää salipäivä, mutta olo on pahaenteisen flunssanen. Viime sunnuntaina fillaroin sateessa ja kastuin niin läpimäräks kuin ihminen vaan voi! Laitan kuitenkin kaikki sormet ja varpaat ristiin etten tulis taas kipeeks:) Huomenna olisi edessä retki Stavangeriin ja aikainen herätys kello kuudelta aamulla...


"Jos asuisin tossa talossa menisin aamulla veneellä töihin"


"Aika ihqu paikka piknikille"


"Majakka"

Apartment makeover & banking

Kiitos äidin lähettämän paketin ja reissun läheiseen ostariin, asuntoni on saanut hiukka erilaisen ilmeen:) Olen siihen nyt aika tyytyväinen, vaikka pientä säätöä on vielä luvassa. Valaisimet voisi suosiolla vaihtaa ja pari kivaa koria ei olisi ollenkaan pahitteeksi, mutta täytyy odottaa että sopivat palikat osuvat kohdalle. Kristiansandissa ei ole IKEAA ja lähin sellainen löytyy kolmen tunnin ajomatkan päästä. Monet sisustusjutut on täällä aika kalliita, ja siksi edullisa löytöjä täytyy metsästää ajan ja kärsivällisyyden kanssa, taikka turvautua omaan luovuuteen.


"Voila!"


"Sinisen tyynyn täytteenä on makuupussi!"


"Ananas-verho uusiokäytössä"


"Vihreetä sen olla pitää:)"

Tänään sain vihdoin ja viimeinen norjalaisen sosiaaliturvatunnuksen! Sitä olenkin odottanut kuin kuuta nousevaa, sillä ilman sitä en voi avata pankkitiliä taikka kännykkäliittymää, ja lääkärissä käydessä se on myös aika kätevä. Numero oli kuulemma postitettu jo elokuussa, mutta posti ilmeisesti hävitti sen niinpä marssin väestörekisteriin hakemaan sen itse.

Heti kun sain tuon numeron kouraani, hipsin pankkiin avamaan tiliä. Ekassa pankissa oli kauheet jonot ja vähän tympee meininki, joten päätin vaihtaa pankkia ennen kuin ehdin sen asiakkaaksi. Siirryin jo suomesta tuttuun Nordea pankkiin ja kerroin siellä hartaasta toiveestani avata tili. He suhtautuivat minuun hyvin asiallisesti ja oli hienoa että minulla oli tuo norjalainen sosiaalitunnusluku, aivan, aivan, mutta... Minulla olisi myös pitänyt olla suomalaisesta pankista virallinen todiste siitä että olen kaikin puolin kunnon kansalainen ja potentiaalista asiakasmateriaalia. Koska olin haaveillut tilin avaamisesta jo usean viikon ajan, en jättänyt asiaa siihen vaan tilitin virkailijalle kaiken siitä kuinka hankalaa on elää norjassa ilman tiliä, ja kallista nostaa visalla rahaa ja vuokrakin piti maksaa jo kaksi viikkoa sitten...
...ja saksassa kun asuin niin en tarvinnut mitään papereita, sen kun marssin pankkiin ja avasin tilin! Hyvänen aika sentään!

No kannatti olla avoin tällä kertaa sillä sain tilin avattua:) Pankkikortti tulee viikon sisälle ja nettipankkitunnarit. Mahtavaa! Pankissa mun piti kirjoittaa tilinavauslomakkeeseen osoitteeni suomessa. Virkailijan ilme kirkastui kun huomasi että on lahdesta, ja hymisimme kummatkin jotain hiihtämisestä ja hyppyrimäistä. Melkein kaikki norjalaiset joiden kanssa olen jutellut innostuvat kovasti siitä että olen lahdesta. Lahti on mesta paikka täällä Norjassa.

Suuri seikkailu!

No niin, nyt on vaellukset vaellettu ja näin se meni...

Maanantaina ajettiin Kristiansandista noin kaksi tuntia Hovdeniin. Siellä jätettiin bussi semmoselle parkkipaikalle ja kerättiin kimpsumme ja kampsumme ja matka kohti ensimmäistä leiripaikkaa alkoi. Kun nostin yli 60 litran rinkan selkääni ekaa kertaa ja olin ottanut muutaman askeleen sen kanssa, ajattelin että voi tuska mihin liemeen olen nyt taas itseni saattanut.
Rinkka tuntui ihan huippu-painavalta ja hartioihin koski. Yhtäkkiä se tuntemus meni kuitenkin ohi ja matka alkoi sujumaan ihan kivasti ja askel oli kevyt:).


"Viimeiset lähtövalmistelut auton luona"

Maisemat oli tosi kauniit! En ole koskaan ollut tunturissa paitsi Lapissa kerran talvella, joten en ole niitä maisemia koskaan kunnolla kokenut. Oli aivan mahtavaa olla ulkona, nauttia kauniista säästä ja juoda maailman parasta vettä tunturipuroista. Yhdellä pojalla meidän ryhmästä oli norjanlippu rinkassa ja se näytti tosi kivalta kun se liehu kävelyn tahdissa. Yksi luokkakaveri sanoi että mulla olisi pitänyt olla suomenlippu jonka kera oisin voinut julistaa jonkun tunturinlaen suomelle kuuluvaksi. Aika houkutteleva idea, täytyy toteuttaa seuraavalla vaelluksella;)


"Parasta vettä ever by Norge"


"Tämäkin kiven kökkäre voisi nyt kuulua suomelle..."

Tovin kävelyn jälkeen saavuttiin joelle jonka yli piti päästä. Joki oli aika leveä eikä sitä pystynyt ylittämään ihan helposti. Kivet oli asettuneet niin että sen ylittämiseen tarvittiin pari aikamoista koikka loikkaa. Ope tuumasi ilmeisesti että se olisi ryhmän seniorille (Its proudly me!) liian haasteellinen tempu heti näin vaelluksen alkuun. Niinpä pääsin joen yli opettajan reppuselässä. Se oli aika huikeeta menoa kun toinen loikki kiveltä toiselle ja minä roikuin selässä, mutta päästiinpä rannalle. Harmi ettei kukaan kuvannut sitä videolle, sillä se ois ollu ihan taattua YouTube materiaalia.


"One happy camper"

Joen ylityksen jälkeen tehtiin matkaa vielä noin tunti ja lopulta saavuttiin ensimmäiseen leiripaikkaan. Se oli kaunis paikka joen rannalla ja kallion suojassa. Siihen oli hyvä laittaa laavu pystyyn. Ennen retkeä mulla oli erilainen käsitys laavusta. Suomeksi ymmärrän että laavu on semmonen joka tusataan kahden puun väliin (taikka viritetään teltan puolikas valmis laavu) ja sitten sytytetään notski laavun viereen ja on kauheen kylmä. Täällä laavulla tarkotetaankin kotaa, elikkä semmonen tiipi-teltta missä ei oo pohjaa. Oli ehkä kivempi ajatus nukkua siinä kuin laavussa. Ilalla oli tosi hassu tunne kun kaikki kömmittiin sinne laavuun ja yhtäkkiä olin siellä laavussa 12 norjalaisen kanssa. Silloin tuli vähän semmonen "Taivaasta tippunut"-olo, että kuinka ihmeessä mä yhtäkkiä tänne oon joutunut. Maanantai iltana oli mun vuoro pitää pieni hartaus. Ensi ajattelin että vedän sen suosiolla enkuks, mutta sitten päätin että teen sen sittenkin norjaksi. No pidin sen norjaksi, en tiedä ymmärtikö ne siitä mitään, mutta kiltisti ne kuunteli:) Itselle se oli tosi hyvä juttu sillä opiskelujen yhteydessä meiän pitää noita hartauksia enemmänkin, joten on hyvä aloittaa ajoissa ja totutella puhumaan norjaksi.


"Eka leiripaikka"


"Iltahartaus laavussa"


" Valoa, varjoja ja kauniita vihertäviä kiviä"

Aamu laavussa valkeni viileissä merkeissä. Suurin osa porukasta (minä mukaan lukien) ei ollut nukkunut silmäystäkään. Yöllä oli miinusasteita ja kaikilla meillä ei ollut riittävän tehokasta makuupussia ja muita vermeitä pitämään lämpöä yllä. Norjalaiset on tosi hauskaa sakkia, vaikka ne herää kolmelta yöllä laavusta niin heti alkaa semmonen ilonen puheen sorina ja nauru. Sitä oli tosi kiva kuunnella jäätävän yön jälkeen. Muutenkin kaikki on tosi positiivisen ja reippaan oloisia. Vaelluksella huomasin että tässä kulttuurissa aina jaetaan kaikki. Jos joku
avasi suklaalevyn tai keksipaketin, niin siitä tarjottiin aina kierros kaikille. Se oli tosi huippua! Loppumatkasta pääsin itsekin sisälle jakamismeininkiin, vaikka meillä suomessa tuppaakin olemaan aina "omat eväät". Jakaminen on kivaa ja lämmintä:)


" Voi ei, laavuni on kylmä!"


"Aamutunnelmia laavusta"


"Nousevaan aamuun..."
Aamupalan ja muiden aamutoimien jälkeen matka jatkui kohti seuraavaa etappia. Nyt tuli eteen ensimmäiset kunnon nousut ja niissä tuntui sydän hakkaavan tuhatta ja sataa. En tiennyt että tunturia ylös kipuaminen rinkka selässä on niin kova laji. Olen kuvitellut että mulla on sellanen suht hyvä peuskunto, mutta ehkä se ei ookkaan ihan niin. Osa tunturifriikeistä norjalaisista kirmasi rinnettä ylös kuin pienet vasat! Tuntirin laella pidettiin lounastauko, jonka yksi sankari päätti käyttää läheisesn kukkulan valloittamiseen. Alta aikayksikön se heilutteli sen vieresen tunturin laelta. Mitähän norjalaislapsille syötetään pienenä...? Nousun jälkeen olikin luvassa sitten lasku ja se oli tietysti helpompaa. Täytyi vain katsoa tarkaan mihin astuu ja koittaa säilyttää tasapaino. Lopulta toinen leiripaikka häämötti laakson pohjalla. Se oli ihana niitty joka kylpi auringossa. Oli ihan kingi-fiilis heittäytyä päivän patikoinnin jälkeen heinikkoon ja huilata hetki. Ennen vaellusta koko porukka oltiin jaettu kokkausryhmiin. Minä olin samassa ryhmässä yhden pojan kanssa ja oltiin suunniteltu ihan huippu meny vaellukselle.
Tänään meillä oli luvassa kinkku-kerma-kastike ja spaghettia. Ja se oli NIIIN hyvää! En aiemmin tiennyt että retkikeittimellä voi loihtia vaikka mitä herkkuja. Ja kaiken lisäks aina oli ihan hirvee nälkä mikä sai ruuan maistumaan entistä paremmalta. Retkellä sai myös "nauttia" Ihanista ulkoilmavessoista, mikä hieman aluksi epäilytti. Ladies room oli aina leiripaikan oikeella puolella ja gentsit meni vasemmalle. Kunnialla siitä kuitenkin selvittiin:)


"kolmas päivä ilman suihkua ja magee turfrisyr"

Aamu laavussa oli taas kylmä ja tällä kertaa myös kostea... Olin onnekkaasta valinnut semmoisen nukkumapaikan johon tippui hiljalleen vettä yön aikana. Aamulla makuualusta oli ihan märkä ja makuupussi aika märkä. En muuten nukkunut taaskaan kauheesti:) Osa porukasta nukkui kuitenkin paremmin. Aamuisin ei kuitenkaan väsyttänyt koska ilma oli niin pirtsakka ja retkikeittimien kanssa oli kiva puuhastella aamupuuroa. Aamutoimien jälkeen jatkettiin matkaan. Päivän etappi alkoi tiukalla nousulla ja tuntui siltä että saan kohta sydänkohtauksen. Rukoilin että jotenkin ihmeen kaupalla selviäisin sinne huipulle. Ja kiitos Luojan selvisin:)
Huipulla meitä odotti lumimyrsky. Henkkamaukka sormikkaat ei olleet enää kauheen toimivat siinä vaiheessa. Muutenkin retkeily oli sellasta kylmän ja kuuman vaihtelua. Aina kun käveltiin tuli hirvee kuuma ja halusi riisua vaatekerroksia pois ja kun pysähdyttiin tuli kylmä ja laittoi lisää päälle (yöllä laavussa ei sitten mikään auttanut, oli vaan tasasen kylmä;). Kun tultiin alas tunturilta niin sitten alkoikin satamaan ja lounastauko pidettiin sateessa. Sitten oli taas edessä viimeinen nousu ja sen jälkeen tasaista laskua. Kivilouhikoissa oli välillä vaikeeta kävellä ja piti olla tarkka ettei jalka lipsahda. Vaelluksen loppuvaiheessa oli jo aika väsyny patikoinnista ja huonosti nukutista öistä ja niinpä yhdessä kinkkisessä kohdassa menetin tasapainon ja lensin pää edellä kivikkoon. Se oli aika pelottava kokemus mutta kiitos varjeluksen siitä selvittiin säikähdyksellä ja muutamalla kuhmulla. Sen jälkeen en kyllä kauheesti odottanut kolmatta yötä laavussa, enkä varmasti ollut ainoa. Kuvittelin mielessäni että otan kaiken retkikeittimien bensiinin ja valelen sillä makuupussin ja alusta ja sytytän koko roskan tuleen. Siinähän oppisivat lämmittämään ihmistä yöllä! Onneksi tämmöisiin toimiin ei tarvinnut ryhtyä sillä kolmanne yön saimme nukkua ihanassa lämpimässä mökissä! Opettaja piti tämän kyllä salaisuutena loppuun asti, ja oli ihan huippufiilis kun päivän patikointi päättyikin mökin pihaan jossa oli ruoka valmiina:)


"Tunturin laella satoi tiskirättejä"


"Mökki ulkoa..."


"...ja sisältä"

Torstina tehtiin vielä nuotiolla suklaabanaaneja ja appelsiini muffinsseja (resepti joka täytyy ehdottonmasti tuoda sinne suomeen!). Mulla oli kaatumisen jälki oireena vuosisadan migreeni ja olin tosi huonovointinen koko torstain, joten en edellä mainittuja herkkuja kauheesti maistellut. Vaikka vaelluksen loppu olikin vähän dramaattinen niin kaiken kaikkiaan se oli hieno kokemus ja olin tosi ylpeä ittestäni että selvisin omin jaloin loppuun saakka. Voisin hyvin kuvitella lähteväni tommoselle reissulle uudestaan, mutta hiukka paremmin varustautuneena. Kokeneet retkeilijät kommentoikaa:)

I am about to take a hike:)

Helou!

Tällä viikolla ollaan tehty valmisteluja tunturivaellusta varten. Koska olen vaan sellanen puolivillanen partiolainen, en ole koskaan ehtinyt kunnostautua millään vaelluksilla.
Maanantaina lähdemme luokan kanssa kiertämään yhtä vuonoa ja edessä on neljän päivän patikkareissu. On tosi kivaa päästä tekemään jotain sellaista mitä ei aikaisemmin ole tehnyt ja ihailemaan Norjan maisemia. Täytyy vaan toivoa ja ruksata että säät suosisivat meitä (varsinkin kun mukana menossa on tälläsiä sokerisia ekakertalaisia...).

Kotoa suomesta ostin elämäni ensimmäiset vaelluskengät ja ne ovat vielä ihan iskemättömät. Kaikki sanoo että on tyhmää lähteä uusilla kengillä vaellukselle, mutta minkäs teet, joskushan ne on korkattava. Täytyy koittaa viikonloppuna ajaa niitä vähän sisään. Paikallisesta intersportista kävin ostamassa asiaan kuuluvat vaellussukat yhden tutun ohjeiden mukaan. Huomenna suunnitellaan oman "köksä-ryhmän" kanssa pöperöt vaellukselle ja käydään ostamassa kaikki raaka-aineet.

Keskiviikkona harjoteltiin teltan ja kodan pystyttämistä. Muu ryhmä kokosi kodan ja minä kokosin telttaa yhden luokkakaverin kanssa. Ei oltu kumpikaan aikasemmin koottu JUST sellasta telttaa ja lopputulos oli semmonen että revettiin ihan täysin kun saatiin se häkkyrä valmiiks. Se oli vähän keno ja näytti siltä että lähtis kohta lentoon, ja niinhän se lähtikin yhden tuulen puuskan mukana. Pisteet kotaryhmälle:)

Jos sulla on hanskassa hyviä vaellusvinkkejä niin laita tulemaan, olen kuulolla;)


"Voitteko olla pliis sellaset miellyttävät, eikä mitään hiertämistä..."

Oma koti kullan kallis!

Tänään kävin vihdoin kurkkaamassa omaa kotia. Sain koululta semmosen asunnon jossa on oma pikkuhuone, oma kylppäri ja keittiö jaetaan seittemän muun kanssa. Paikka huuta kyllä muutamaa hyvää sisustuskikkaa, mutta muuten se on just hyvä! Ja mikä parasta mulla on ikkunasta näkymä merelle. Tää taitaakin olla mun ihka ensimmäinen merinäköala asunto:)

Alla muutama picsi.

PS. Tervetuloa kylään!!!


"Combo makkari/työkkäri/olkkari"


"Sisäänkäynti ja käheä oranssi sohva"


"Uuden kodin onnellinen emäntä ja kompakti kylppäri"

Happy news!

Tänään iltapäivällä sain kuulla että sain sittenkin koulun asuntolasta paikan:)
Olen todella ilonen että semmonen vihdoin järkkääntyi. On myös mahtavaa kuinka Jumala on pitänyt hyvää huolta asuntoa odotellessa. Ensin sain asua viikon Marcin ja Randin luona ja sen jälkeen Anne Maaritin ja Alwynin luona (jotka ovat tulevia työkavereitani). On ollut hienoa tutustua edellä mainittuihin ihmisiin ja saada asua heidän kodeissa.

Huomenaamulla kysyn koululta tarkemmin asunnosta. Tänään kun palasimme kajakkiretkeltä niin koulun toimisto oli jo kiinni. Huomenna sitten selviää milloin pääsen muuttamaan.Viime viikonloppu meni flunssaa sairastaessa, enkä tänään vielä uskaltautunut melomaan kajakilla ja pulaamaan joessa. Nautin aurinkoisesta päivästä joen rannalla ja katselin kun muut melskasivat joessa. Huomenna me harjotellaan edelleen joki-kajakeilla, täytyy katsoa josko silloin uskaltaisi mennä jo veteen.

Laitan uudesta kodista kuvia tänne blogiin heti kun pääsen asettumaan:) Lämmin kiitos kaikille jotka on muistaneet tuota asunnon-löytymis asiaa rukouksin!


"Valmistautumista melomaan"


"The river"


"Sinne vaan kuohuihin!"

Summary ekasta viikosta

Moikka!

Nyt on sitten ensimmäinen kunnon kouluviikko takana ja ajattelin kirjotella vähän fiiliksistä näin viikon lopussa. Ensinnäkin kaikki lihakset on ihan jumissa ja koitan nyt pitää iltasin kunnon venyttelysessioita. Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin koulussa on tehnyt paljon kaikkea sellasta liikuntaa mitä ei yleensä ole tehnyt ja toiseksi täällä on ihan hulluna mäkiä, joita olen fillarilla tetsannut. Mutta vaikka nyt väsyttääkin ja olo on vähän jumiutunut niin kaikki on ollut todella kivaa:)

Opetus koulussa tuntuu olevan tosi hyvää (se mitä siitä ymmärrän :D). Kaikki opettajat ovat todella innostavia ja heillä on paljon hyviä esimerkkejä elävästä elämästä. On ollut myös tosi kivaa huomata että tunneilla todella tutkitaan raamattua ja etitään aina raamatunkohtia eri aiheista. Raamattukoululla on myö semmonen raamatunluku ohjelma, jossa kaikki opiskelijat on mukana. Ohjelman tavoitteena on että jokainen opiskelija lukisi raamatun läpi, raamattukoulun kuluessa. Musta tuo on tosi hieno juttu! Tähän liittyen meillä on aina välillä
yhteisiä tunteja joissa käydään läpi niitä tekstejä joita ollaan luettu ja opettajille saa esittää niistä kysymyksiä.

Muu elämä... Yleisesti ottaen ihmiset on tosi kivoja. Aika paljon on kuitenkin oman alotteen varassa se että lähtee tekemään tuttavuutta ihmisten kanssa, mutta niinhän se aina!
Koska mun kielitaito ei ole vielä mikään huippu on vähän aina mietittävä mistä aiheesta alkais jutteleen, ja sitten kun saa kysyttyä jotain niin puolet vastauksesta menee ohi.
Välillä tietty väsyttää kun ei ymmärrä kaikkea ja joutuu olemaan vähän simppeli, mutta täytyy vaan ajatella, että odottakaahan kun muuta kuukausi on kulunut...;)

Vaikka vielä ei ole semmosia ikiomia kavereita tuntuu tosi hyvältä ja jotenkin kotosalta olla täällä. Luonto on vähän suomentyyppistä, vaikka paljon kumpuiluvampaa. Täällä on myös hirveesti lentskareita, koska ihan koulun lähellä on Kjevikin lentokenttä. Kuulemma hiljaisena päivänä kentälle laskeutuu 10 lentoa tunnissa (joten koneita pörrää kaupungin ympärillä koko ajan) Kajakkiretkellä me oltiin rannassa lähellä kenttää ja katottiin kun kone laskeutui kentälle meren yltä. Se oli tosi hienon näköstä, koska tuntui että se kone olisi mennyt ihan pään päältä.

Ikiomaa kotia ei mulla vielä ole. Odotan kuitenkin innolla kuinka Jumala järjestää asian. Olemme laittaneet kauheesti sanaa liikkeelle ja kyselleet asuntoa eri paikoista. Nyt tämän viikon olen asunut Anne Maaritin ja Alwynin luona ja on ollut tosi kiva tutustua tuleviin työkavereihin. Ehkäpä kaikella tällä odottelullakin on jokin tarkoitus.

Kaiken kaikkiaan aika on mennyt tosi nopeasti ja kivasti, ja odotan innolla mitä ensi viikko tuo tullessaan:)

Kajakin kapean vesille työnsin - eikä se sieltä hevillä takasin tullu!

Hei Kaikki vesipedot!

Tänään urheiluosastolla oltiin vesileikkien puolella. Opettelimme melomaan kajakeilla, sekä pelastamaan toinen toisiamme ja kajakkejamme veden varasta. Päivä alkoi ahtautumalla märkäpukuun, joka minun kohdallani oli lantiosta aivan liian pieni! Olin ähkinyt sitä päälleni noin kymmenen minuuttia kunnes opettaja tokaisi että kun hänellä muutenkin on asiaa ylös, niin voisi tuoda minulle numeroa isomman koon... Tuollaistahan me naiset aina haluamme kuulla:)
No seuraava puku sujahtikin päälle ihan reippaasti. Sitten vaan kajakkiin ja mela kauniiseen käteen. Aluksi harjoteltiin kepsahtamaan ympäri kajakilla ja kattottiin kuinka nopeesti sieltä pääsee ulos. Se oli ihan helppoa. Sitten oli liuta muita pelastusharjotuksia, joista osa oli iisimpiä ja osa vähän kinkkisempiä. Kun oltiin temmelletty vedessä useampi tunti, pidettiin evästauko ja kuivateltiin/vaihdettiin vaatteita. Sen jälkeen lähdettiin melomaan. Menomatka meni ihan hyvin, mutta puolessa välissä aloin jäädä jälkeen ja se typerä kajakki kaarsi koko ajan vasemmalle! Kun päästiin etappiin niin ohajaaja kysyi että mites reijalla menee. kerroin että muuten hyvin, mutta typerä kajakki menee koko ajan vasempaan. No, se oli kuulemma sen takia kun mun peräsin oli koko ajan käännettynä vasemmalle, cool... Nostin sen peräsimen ylös koska protestoin niiden jalkaohjaimien käyttö. Takas tulo matka oli kuitenkin semmoista tahmaamista että se ohjaaja tuli taas kysäsemään että miten menee, ja ehdotti jos kuitenkin ohjaisin peräsintä polkimilla (btw tässä vaiheessa kajakki veti koko ajan oikealle). Sitten se ohjaaja tsekkasi ne polkimet ja ei ihme että oli vaikeaa, kun ne oli siellä kajakin syövereissä jossain kilsan päässä, enkä ylettynyt niihin kunnolla. Ne säädettiin paremmaksi ja sitten olikin iahn kiva ohjailla kajakkia peräsimen avulla ja pääsin aika hyvin suoraan.
Lopputulos oli kuitenkin selkeä, Norjalla oli niin kova kaula että Suomi hävisi karvaasti ja tuli jumbona maaliin. Kaiken kaikkiaan kajakki retki oli kuitenkin tosi kiva ja vedessä puljaaminen oli hauskaa. Kandee kokeilla! Käyttäkää peräsintä ja polkimia, joilla sitä ohjataan:)

Kisuja - Tiinalle:)

Helou kaikki kissojen ystävät!

Tässä teille kuvia mun viime viikon kämppiksistä. Aika moni tietää etten noin yleensä ole kissaihmisiä, näitä kavereita oli kuitenkin tosi hauska seurailla. Suosikkitemppu oli sen, kun ne hyppäsi suoraan ylöspäin, silleen että jalat levis sivuille:) Toinen kehveli tervehti mua aina aamuisin hyppäämällä jalkaan kiinni (kyllä, naarmuja on;).

Lots of tankero-norsk

Heippa!

Nyt ollaan oltu kolmen päivän leirillä koko raamattukoulun kera ja eilen tulin takaisin.
Leiri jännitti aluks vähän ja mietitytty miten selviän semmosesta tiivisstä yhdessä olosta norjankielellä... No tosi kivasti se meni, ja luulen että opin kylla tosi paljon kieltä sillä reissulla. Välillä tietty ruokapöydässä pyöriteltiin silmiä puolin ja toisin kun ei koko ajan jaksanut tangertaa. Ohjelmassa oli raamattutunteja, pelejä ja leikkejä, laulua ja hauskaa iltaohjelmaa. Vikana iltana joka ryhmän piti kehittää illaksi jotain ohjelmaa. Meiän ryhmä esitti laulun suomeks:) Oli vaihteeksi kiva kuulla kun norjalaiset tangertaa suomea! Kaikki ihmiset oli tosi kivoja ja ystävällisä, ja tuntu tosi hyvältä olla siellä leirillä.

Kun tultiin takaisin leiriltä menin heti koulun respaan kysymään asunnosta. Niillä ei valiettavasti vieläkään ollut asuntoa. Silloin olin kyllä vähän mielimaassa mutta sitten taas reipastuin. Aina jumala on noi asuntoasiat järkänny ja järkkää varmasti nytkin:)
Eilen kävin Kristiansandissa ottamassa passikuvia opiskelijakorttia varten. On niin huippua kun kaikki tommoset jutut oon pystyny hoitaman norjaks/ruotsiks, eikä tartte puhua enkkua. Ennen tänne tuloa rukoilin sitä että mulla ois rohkeutta puhua kieltä (koska oon ehkä vähän sellanen että en niin tykkää tehä jotain jos en osaa sitä täydellisesti) ja Jumala on kyllä NIIN vastannut siihen rukoukseen. Tietty kyllä mokailen Paljon kielen kanssa, mutta noi yleisesti menee tosi kivasti.

Alla ensimmäisiä kuvia täältä norjasta.


"Rantakalliot Ansgarin lähellä"


"Silta Kristiansandiin"


"Merta ja kukkuloita"


"Vegårshei -Leiripaikka"


"Minä tuulisilla rantakallioilla"

Urheilun ihmeellinen maailma osa 1

Heippa!

Aattelin etta kirjoittelen tanne blogiin aina kaikista lajeista mita me
kokeillaan. Tanaan pelattiin futista valtavalla jumppa-pallolla!
Halkasija melkeen metri... Se oli tosi hauskaa ja kaikki pelaajat oli
aika samalla viivalla. Sitten sen jalkeen pelattiin ultimatea. Se oli kanssa
tosi kivaa. Ihan kohta lahdetaan koko koulun kanssa kolmen paivan retkelle.
Laitailen taas kuvia tanne kunhan paasen kirjottelemaan omalta koneelta.

Täällä sitä nyt sitten ollaan.

Eilen saavuin kuuden aikaan Kristiansandiin. Perjantaina pidettiin vielä Tikkiksellä läksiäisiä ja saatiin nauttia aivan mahtavasta auringonlaskusta, josta kuva lopussa. Lauantaina oli suuri pakkauspäivä:) Päivä onnistuikin oikein hyvin, paljon paremmin mitä olin etukäteen ajatellut. Sain kaiken haluamani mukaan ja loput äiti lupasi postittaa.

Tänään oli ensimmäinen koulupäivä Ansgarissa. Bible+KRIK linjalla on noin 14 opiskelijaa, eli ihan kivan kokoinen ryhmä. Eka päivä meni aikalailla sellaisten yleisten infojen merkeissä. Päivän lopuksi meillä oli kuoroharkat ja ne oli tosi kivat! Jokainen opiskelija laulaa mukana Ansgarin Gospel kuorossa ja harkat oli ainakin todella lupaavat:)

Huomenna on sitten eka kunnon koulupäivä oman ryhmän kanssa ja keskiviikkona koko koulu lähtee yhteiselle kolmen päivän retkelle. Ensimmäinen kielikukkanen puhkesi tänään. Joku kysyi minulta että millä linjalla opiskelen ja vastasin että RAAMATTU ja SOTA linjalla (olen Bibel+KRIK linjalle en Bible+KRIG (sota))

Jep, mulla on ihan omat linjat;)

"Auringonlasku Tikkiksellä"

"Minä ja muuttokuorma hesa-vantaalla"

Happy birthday to me:)

Tänään vietän 29-vuotis synttäreitä. Jos kiireiltäsi ehdit, niin
tervetuloa syömään kakkua tikkikselle tänä iltana.
Ensi vuonna onkin sitten kunnon kekkerit kun täytän pyöreitä vuosia,
ja kaiken lisäks vielä päivämäärällä 08.08.08. Cool...

Roadtripping with my favourite allies...

Viime viikonloppuna tuli istuttua paljon autossa akselilla Lahti-Iisalmi-Lahti.
Lähdin kahden ystävän kanssa Lahdesta kaverimme häihin Iisalmeen.
Matkaan lähdimme perjantaina töiden jälkeen pirteinä kuin peipposet;)
Ensimmäinen taukopaikka oli Mikkelin Prisman Presso. Jos olet kahvin ystävä
ja joskus eksyt kyseiseen kuppilaan niin kannattaa ottaa kahvin sijaan vaikka
Coca-Cola. Sumppi oli aikamoista tervaa, mutta niinhän kai stop&go paikkojen
kahvit yleensä.

Siitä matka jatkui muutaman muun pysähdyksen siivittämänä kohti Iisalmea ja
Haapaniemeä.Kymmenen jälkeen ilalla alettiin olla just siellä missä pitikin,
mutta ajettiin vahingossa ohi. Upeat maisemat veivät kaiken huomion:)
Päätettiin samantien ajaa Iisalmen keskustaan ja katsastaa se paikka,
jotta voisi kehuskella käyneensä siellä. Se oli ihan söpö paikka.
Keskustan läpi meni semmoinen pitkä koivukuja ja keskustassa oli
monia kauniita puurakennuksia. Ikuistettiin myös Iisalmen Prisma.

"The place to be on a friday night: Iisalmen Prisman parkkis"

Noin yhdentoista kieppeillä päästiin viimein majapaikkaamme Haapaniemeen,
missä myös hääjuhla seuraavana päivänä viettettiin. Se paikka oli aivan ihana!
Keskellä mitä kauneinta maaseutua ja järven rannalla. Just semmonen paikka
minne vois mennä pakoon pahaa maailma jos kaikki sattuu menemään pieleen
(ja ihan muutenkin mukava paikka hengata!). Siellä oli myös paljon nälkäisiä
hyttysiä, jotka olivat koko kesän odottaneet pahaa aavistamattomia Etelän pellejä.
Pitkän ajomatkan jälkeen uni maistui tosi makoisalta.

Aamulla valkeni mitä upein päivä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja
sää oli lämmin. Heräsin melko aikasin, käväsin suihkussa ja menin ulos laiturille
nauttimaan aamusta ja ottamaan kuvia.


"Huomenta järvi-suomi"


"Kirkkovenheet"

Aamupalan jälkeen olikin aika laittaa itsensä juhlakuntoon ja lähteä kirkkoon.
Kiitos hiustenkasvun, mun ei tällä kertaa tarvinnut laittaa pallopää-kampausta.
Yksi hiusnipsu ja vähän lakkaa riitti:). Kirkko oli pieni, tunnelmallinen ja tosi kaunis. Vihkimisen suoritti morsiammen sisko ja piti muuten ehdottomasti parhaan
koskaan kuulemani vihkipuheen.Yleensä vihkipuheista ei jää yhtään mitään mieleen,
mutta tuosta puheesta muistan vieläkin aika paljon, vaikka siitä on jo kaksi päivää!


"Vieremän kirkko"

Vihkimisen jälkeen suunnattiin takaisin Haapaniemeen hääjuhlaan.
Häät oli tosi kivat; hyvää ruokaa, lämmin tunnelma, mukavia ihmisiä,
kivaa ohjelmaa ja näyttävä hääpari!


"Leidit landella"

Kymmenen aikaa illalla aloimme tehdä lähtöä takaisin Lahteen.
Juhla vermeet vaihtuivat arkisempiin releisiin ja eikun menoks.
Minä aloitin ajamisen ja ekat 1.5 tuntia päästiikiin aika hyvää kyytiä.
Sitten jumituin yhden rekan taakse jonka peesissä körötin puoli tuntia.
olin niin väsynyt etten uskaltanut lähteä ohittamaan. Onneksi lopulta tuli
huoltsikka vastaan ja mentiin tankkaamaan ja pitämään taukoa.
Tauko tulikin ihan tarpeeseen. Olin aika pihalla kun yritin löytää huoltsikalta vessaa.
Ilmassa oli teinihysterian tuntua:)


"Minä ja Laura TOOOSI väsyinä"


"Aaro ja Leena ja yöpala"


"ABC Juva by night"

Tauon jälkeen vaihdettiin kuskia ja siirryin takapenkille, jonka jälkeen filmi
meni täysin poikki. Seuraavaksi heräsin Lahdessa jossa Leena ja Aaro jäi
kyydistä ja minä ja Laura jatkettiin vielä Tikkikselle. Olimme kotona noin
kolmen kieppeillä ja unta ei paljon tarvinnut odotella.

Mahtavaa reissussa oli se että oli kiva viettää kunnolla aikaa hyvien ystävien kanssa.
Lisäksi matkan varrella sai ihastella kauniita maisemia ja nauttia ihanasta säästä.
Kyllä meillä täällä suomessa riittää tilaa, metsää, peltoa ja järveä. Sen pituinen se.