Bless this mess:)

Äiti ei kyllä halkea ylpeydestä kun näytän tälläisiä kuvia blogissa,
mutta unfortunately this is me... Mun huone on ollut pienestä pitäen yhtä kaaosta! Viisihenkisen sisarussarjan ainoan tytön olisi luullut olevan se siisti tapaus, mutta mun sängyn alta löytyi aina se pahin kaatopaikka. Oli sentään joku laji jossa päihitin veljet!

Oikeastaan esteetikkona pidän siitä, että tavarat olisivat kauniisti paikallaan ja voisin sytyttää illalla kynttilät nauttien mukavasta tunnelmasta. Toisin kuitenkin usein käy, kuten kuvasta näkyy.

Kotihengetär paikka on teidän!


"Löydätkö työpöydän tästä kuvasta?"


"Tehkää hyvin, istukaa sohvalle..."

Check in, check out

Viime aikoina olen viettänyt paljon aikaa lentokentillä. Suosikkikenttäni ovat tähän mennessä Oslo Gardemoen ja Helsinki-Vantaa (pisteet kotiin:)). Oslo ja Hesa ovat jotenkin kotoisia kenttiä ja helposti hahmotettavissa. Välimatkat on sopivan lyhyitä, eikä portille menemiseen tarvitse käyttää mitään ilmajunaa tai golfautoa. Pidän myös siitä, että näiden kenttien rakentamisessa on käytetty paljon puuta. Siitä tulee tunnelmallinen fiilis.

Sain yhdeltä uudelta tuttavuudelta kuulla sivustosta www.sleepinginairports.com. Sivuilla on rankattu lentokenttiä ja siellä kerrotaan parhaat paikat nukkua ja kaikkea muuta hyödyllistä tietoa. Hesa ja Oslo olivat hienosti rankattujen kenttien Toptenissä.

Viime perjantaiyönä pakkailin tavaroitani saksan matkaa varten. Pakkauksen tiimellyksessä mieleeni tuli tarkistaa lentobussin aikataulut, jotta tietäisin mihin aikaan menen bussipysäkille odottamaan. Kuinka ollakaan minulle selvisi että lentobussi ei kulje lauantaisin (MIKSI!?) ja tavalliset bussit eivät kulkeneet niin aikaisin mitä minun olisi kentälle pitänyt päästä. Taksi olisi tullut puolestaan liian kalliiksi. Siispä mikä avuksi?! Fillari! Tuo uskollinen polle, joka ei jätä koskaan pulaan! Pakkaussuunnitelmat täytyi miettiä uusiksi ja vetolaukun sijaan ahdoin kamat rinkkaan. Kello viisi aamulla hiipailin pyöräkellariin rikkani kanssa ja hyppäsin fillarin selkään. Matka taittui fillarilla mukavasti ja kentällä oli sopivan pirtsakka olo aamupyöräilyn jälkeen:)

Tiistaiyönä kotiin palatessa fillari palveli taas mallikelpoisesti, varsinkin kun kone oli myöhässä ja missasimme vikan bussin.

Alla kuvia ajantappamisesta Gardemoenilla...


"Aamupala ja Norwegian törmäyskurssilla"


"Mutta sehän on Finnair!"


"Aamu Gardemoenilla"

True Blonde

Heissan!

Nykyään täytyy muistaa roppakaupalla erilaisia tunnuslukuja ja salasanoja. Alla pienen ihmisen selviytymistarina tunnuslukujen viidakossa.

"Kone Oslosta Hampuriin oli laskeutunut turvallisesti Saksan maaperälle. Päästyäni lentokenttäbussiin aloin avaamaan kännykkääni muiden kanssamatkustajien tapaan.
Mikä lie tuulenvire käynyt pääni läpi lennon aikana, sillä aivossa löi aivan tyhjää lokerossa PIN-koodi. Lahjakkaasti näppäilin pinnin kolme kertaa väärin ja sain puhelimeni lukkoon.
Jee! Onneksi mukana oli myös norjalainen kännykkä ja toivorikkaana kaivoin sen laukusta. Sama juttu..PIN-koodista ei hajuakaan ja sain tämäkin puhelimen jumiin.

Ei muista milloin viimeksi olisin käyttänyt puhelinkioskia, mutta nyt se oli tarpeen. Hampurin lentokentältä oli kyllä yllättävän vaikeaa löytää toimivaa sellaista. Toimivan puhelimen löydyttyä soitin äidille Espanjaan, ja kerroin että olen ilman puhelimia ja sovimme treffit asunnolle tiettyyn kellon aikaan. Kuinka ollakaan äiti päätti tulla bussille rakasta tytärtään vastaan. Vaihdoin kuitenkin kriittisessä kohdassa kadunpuolta ja missasin äidin ja muun jengin kymmenellä metrillä. Minä en löytänyt asunnolta ketään eikä äiti bussipysäkiltä. Onneksi on vielä niitä puhelinkioskeja:)

Paluumatkalla Norjaan heräsin sellaiseen ajatukseen, että mulla ei taida olla yhtään Norjan kruunuja taksia varten. Koitin nostaa kruunuja nokki tililtä, mutta se oli tyhjä. Seuraavaksi koitin onneani suomalaisen VISA:n kanssa, mutta kone ilmoitti minun näppäileen väärän tunnusluvun. Kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen en enää uskaltanut koittaa kolmatta kertaa. Soitin äidille suomeen (puhelimeen oli tällä välin saatu kelpoteltua PUK-koodi suomesta) ja kerroin ongelmasta. Äiti löysi keittiön kaapista jonkun kortin tunnusluvun. Kuinka ollakkaan se sattui sopimaan Visa Elektron korttiini ja sain sillä nostettua nokkeja. Tunnusluku oli tullut vähän ennen suomesta lähtöäni, koska olin unohtanut edellisen tunnusluvun...

Tarvisin todella jonkilaisen salasana ja tunnusluku au-pairin, joka muistaisi tärkeät koodit puolestani! Onko teillä rakkaat lukijat samanlaisia kamppailuja?