Ympäristön salainen vaikutus

Hyvää joulukuuta!

Meillä on keittiössä yhteinen joulukalenteri, josta on kohta kaikki luukut avattu. Avaamme joka päivä kaksi luukkua, jotta saadaan kalenteri pois päiväjärjestyksestä ennen lomalle lähtöä. Torstaina on viimeinen koulupäivä raamattukoulussa ja perjantaina hyppää aikaisin aamulla Suomen koneeseen. Tässä vielä yksi kuitenkin yksi blogimerkintä täältä Norjasta:)

Aika pian tänne saavuttuani huomasin, että hodarit on täällä kova juttu! Näillä kulmilla ne kulkee nimellä Pölsen, mutta sama asia (makkaraa, sämpylä ja muuta fillinkiä). Niitä syödään usein täällä opsikelija-asuntolassa. Auto- ja bussimatkoilla hodari on mieluinen syötävä huoltoasema tauolla. Jos mennään ulos retkelle ja tehdään nuotio, niin ei kun makkarat ja sämpylät vaan lämpenemään. Alussa aattelin että onpa epäterveellistä! Hassua miten tämmöinen reipas ulkoilmakansa tykkää sellaisesta roskaruuasta. Tulin siihen tulokseen etten itse jaksa kovin niistä hodareista innostua ja syön jotain muuta.

Maanantaina tulin salilta huippunälkäisenä, hyppäsin bussiin ja jäin pois pysäkillä jolla piti odotella seuraava bussia. Lähellä oli huoltsikka ja bussin tuloon oli reilu 15 minuuttua aikaa. Jotenkin kummasti mieli alkoi tehdä hodaria! Kyllä! Semmosta oikeen rasvasta ja suolasta makkaraa, pullavaa sämpylää, ja kyytipojaksi kuivattua sipulia, ketsuppia, sinappia ja majoneesia... Aivan huippu idea! Niinpä kipasin huoltsikalle ja tilasin tavallisen hodarin lisukkeineen ja voi että oli hyvää.

Ympäristön salainen vaikutus on tehnyt tehtävänsä...:)