I lift my eyes up to the mountains, where does my help comes from...?

Kaksi viikkoa sitten palasimme takaisin Norjaan reilun viikon mittaiselta laskettelureissulta Sveitsin alpeilta, Engelbergistä. Matka taittui bussilla ja pitkä bussimatka oli ylättävän kiva kokemus! Oli hauska ajaa tanskan, Saksan ja vähän Sveitsinkin läpi ja nähdä maisemia. Bussissa katsottiin myös liuta elokuvia ja keksittiin kaikenlaista ajanvieteviihdettä. Esimerkiksi kisailtiin siitä kuka ehtii bongata kaikki keltaiset autot ja muuta vastaavaa:)

Olen asunut Saksassa muutamaan otteeseen ja minusta oli ihana herätä aamulla bussissa auringonpaisteisessa Pohjois-Saksassa. Yön ajoimme Tanskan läpi ja aamusta olimme Saksassa.

Näin matkan varrella paljon tuttuja paikkoja ja maisemia. Mielessä pöyri että tuleekohan Saksaan vielä joskus muutettua takaisin...?

"Annicken ja aamu Saksan Autobahnilla"

Illalla päästiin vihdoin majapaikkaamme Sveitsiin. Majoituimme Ferienhaus Alphorniin joka oli valtavan suuri chalet. Meidän lisäksi siellä oli joku muukin ryhmä, mutta niillä oli toinen puoli talosta. Meitä oli kaiken kaikkiaan 26 reissussa. Huone oli iloinen yllätys! Minä, Marit ja Karen saimme mitä ihanimman huoneen höyhen tyynyillä ja täkeillä. Kaikilla oli oma sänky ja huoneessa oli sohva ja vielä oma kylppäri. Osa kundeista nukkui kylkikyjessä sellaisilla rangaistusvankileirin puisilla kerrossängyillä ja sieltä tulikin vähän kommenttia, että tytöillä kävi hyvä mäihä huoneen kanssa...

"Meidän ihana huone!"

"Chalet ulkopuolelta"

Aamulla valkeni ensimmäinen päivä Alpeilla ja kauniinahan se valkeni. Jännityksen sekaisin tuntein. Keräilin laskettelurepertuaariani kasaan ja suuntasin muiden mukana hiihtobussille.
Otin hissin muiden mukana ylös asti ja Ison Titliksen huipulta paljastui mitä upeimmat näkymät! Mahtavaa mitä kaikkea Jumala on tähän maailmaan luonut, Alpit oli kyllä vaikuttava näky!

"The Swiss Alps"

Vaikuttavalta alkoi tuntua myös ajatus siitä että 3000 metristä pitäisi myös laskea alaspäin. Ensi aattelin että otan hissin alas samantien, mutta Marit sai mut houkuteltua mäkeen. Laskettiin jonkun aikaa, kunnes tultiin ihan mahottomaan kumpareikkoon, eikä auttanut muu kuin ottaa sukset jalasta ja napata hissi ylös ja toinen alas.

Alempaa oli kivempi laskea, mutta sielläkin tuli välillä niin jyrkkiä kohtia, että tamppaukseksihan se meni! Marit odotteli kärsivällisesti mäen alapuolella kun minä liuin poikittain suksien kanssa mäkeä alas. Ai että laskettelu oli ihanaa...! Ekat päivät mäessä oli oikeastaan ihan hirveitä ja mietin vakavasti lähettäväni sukset pysyvästi kuuta kiertävälle radalle. Katselin kanssalaskijoita ja ihmettelin, että miten tämä touhu voi näyttää noin simppeliltä muille, ja mulle olla NIIN mahdotonta! No, parina päivänä sain sitten hiihto-opetusta ja löysin myös kivoja mäkiä joissa harjoitella. Lopulta se laskeminen alkoi kulkea paremmin eikä enää pelottanut niin paljon. Jyrkkien mäkien kohdalla kertasin päässäni raamatun jaetta "älä pelkää, usko ainoastaan", ja sen turvin kurvailin mäkiä alaspäin:)

Viimeiset kaksi päivää olikin jo sitten oikein nautittavia laskupäiviä!

"My lovely skies in the middle"

Engelbergissä itsessään ei Alppien lisäki ollut mitään ihmeempää koettavaa. Siellä oli kirkko ja luostari ja ja luostarin "Schaukäserei". Mielessä pyöri että Engelbergiin olisi ihana tulla kesällä fillaroimaan ja vaeltamaan vuorille! Se olisi varmasti ihanaa:)

Iltaisin me laitettiin ruokaa yhdessä ja sen jälkeen pidettiin yhteysiltoja. Luettiin läpi apostolien tekoja ja joku meiän luokalta piti aina pienen todistuksen. Mäkin pidin pienen puheen yks ilta ja taisin selvitä siitä ilman sen kummempia kielimokia:) Aamulla me saatiin aina tuoretta leipää läheisestä leipomosta ja aamupalan jälkeen pakattiin aina eväät mäkeen. Mä sorruin kyllä useammin kuin kerran, ostamaan bratwurstin perunasalaatilla...Rivellaa unohtamatta!

"Wienerli mit Kartoffelsalat und eine Rivella dazu bitte!"

Viimeisenä päivänä Minä ja Annicken pidettiin turisti päivä ja lähdettiin retkelle läheiseen Luzernin kaupunkiin. Junamatkalla näimme kaikkea ihmeellistä junan ikkunasta ja oli jännää kun juna meni jyrkästi vuorta alaspäin! Luzern oli ihan kivan kokeinen kaupunki ja sieltä löyti Starbucks, kivoja kauppoja ja määrättömästi mitä ihanimpia leipomoja ja suklaakauppoja!

Me kunnostauduimme syömällä brezeleitä ja ottamalla paljon valokuvia.

"Junalla Alamäkeen"

"Aaahh, Staban kaneli latte..."

"The famous wooden bridge on the background"

"Schokolade, bitte sehr!"

Viikko Engelbergissä meni todella nopeasti. Ennen matkaa ajattelin että miten ihmeessä jaksan laskea niin monta päivää putkeen, mutta laskeminen vei kyllä mennessään (varsinkin loppuviikosta!). Paluumatkalla yövyttiin yksi yö hotellissa Hannoverin lähellä. Olin ajatellut että yövymme varmaan jossain retkeilymajassa, mutta yöpaikka paljastui neljän tähden hotelliksi! Mun ja Maritin huone oli valtava lukaali ja uni maistui makealta:) Aamulla saatiin nauttia ihana, runsas, saksalainen aamupala hotellin buffeesta. Aamupalan jälkeen ahtauduimme taas bussiin ja jatkoimme matkaan. Pysähdyimme euroopan suurimmassa sisälaskettelukeskuksessa. Se oli kyllä aika hupaisa näky Alppien jälkeen. Valtavaan halliin oli rakennettu mäki ja tykitetty keinolunta. Tupa oli täynnä jengiä ja ihmiset laskivat siellä ihan fiiliksissä. Laskeman on näköjään päästävä hinnalla millä hyvänsä! Toisen kerran pysähdyimme vielä Hampurissa, jossa meillä oli kahden tunnin sightseeing- ja shoppaustauko.

Olen käynyt Hampurissa pari kertaa aiemmin ja olen vannoutunut suurkaupunkifani! Olin jotenkin AIVAN ekstaasissa kun pääsin bussista ulos ja ulkona odotti S-U-U-R-K-A-U-P-U-N-K-I. Oli vaan jotenkin ihana piipahtaa Hampurissa, ravata kaupoissa (enkä edes ostanut mitään, only window shopping this time:)), katsella ihmisiä, kuunnella katusoittajia (siellä oli mahtava hippibändi!) ja syödä pommesit.

Kotiinpalattua mietin, että olin jotenkin todella kotonani siinä bussissa, reissun päällä. Matkalla jostain johonkin, mutta vielä ei oikein missään:) Se on hyvä tila, jossa kaikki on vielä mahdollista ja edessä päin. Varsinkin nyt kun koti ei tavallaan ole enää Suomessa, mutta ei ehkä vielä täälläkään, vaikka koko ajan tänne enemmän kotiutuukin. Toistaiseksi olen varmaan eniten kotonani matkalla jonnekin:)

Rakkain terkuin,

Doris