Tänä aamuna oli taas aika ottaa kurssi kohti Norjaa. Eilisilta meni myöhään pakkaillessa ja nukkuminen oli vähän katkonaista kun tiesi että aamulla on noustava aikaisin ylös.
Aina viimeisenä päivänä Suomessa tulee se lähtöahdistus, vaikka uudessa kotimaassa hyvin viihdynkin. Yleensä se on vain sellaista pientä rauhattomuutta jossain taka-alalla, mutta tällä kertaa se napsahti oikein kunnolla päälle! Kuinka ollakaan mieleen tuli kaikki mahdolliset huonot puolet siitä millaista on on elää yksin ulkomailla.
Lentoasemalla purin pahaa mieltäni ostamalla kaikkea mahdollista suomalaista (kuva Muumi-pinsseistä tulee myöhemmin;). Mukaan tarttui kolme pakettia ruisleipää, 2 pakettia Fazerin myslileipää, mignon munia, Fazerin sinistä, Luhdan tuulihousut ja kaksi muumipinssiä.
Hypistelin Iittalan astioita ja Marimekon tuotteita, mutta onneksi mopo ei lähtenyt niin pahasti käsistä. Koneessa luin kirjaa ja ajatukset uppoutuivat mukavasti siihen.
Gardemoenille laskeutuessa haikeus hyökkäsi taas kimppuun ja pyrki ulos kyynelkanavista.
Onhan se totta, että yksin ulkomailla asuessa et oikein voi jakaa elämääsi täysin kenenkään kanssa. Kummassakin maassa on omat kuvionsa ja ystäväpiiri, ja jollain tavalla sitä on itsekin vähän erilainen eri ympäristöissä. Kuitenkin maasta, valuutasta ja elämäntilanteesta huolimatta, juuri tänään elän sitä parasta elämää. Eilinen meni jo, huomisesta ei ole harmainta aavistusta, vain tähän hetkeen ja vallitseviin fiiliksiin voin vaikuttaa. Parempi ottaa asioista ilo irti ja kaivella niitä hyviä puolia, niin jaksaa paremmin:)
Oslon bussiasemalla hyppäsin Kristiansandin bussiin. Samaan bussiin sattui yksi tuttu tyttö Ansgarista ja siinä jutellessa unohtui haikeudut ja tuntui kivalta taas palata Norjan kotiin.
Keväästä täällä ei nyt kyllä enää ole tietoakaan! Joka nurkka on täynnä lunta ja on aika kylmä...
Toivotaan että ilmat lämpenee ja päästään pian eroon lumesta!
"Muumi-kaverit:)"
5 comments:
samma här... lunta tulee joka tuutista ja oli haikeeta. onko se se kun tulee vanhemmaksi ja alkaa miettiä liikaa vai mikä? pakattua aina saa, se on kuitenkin tekninen ongelma lopulta, ja voihan sitä lähettää, mutta se, että _taas_ pakataan... ja jooh... nyt pitää mennä moimoi
Yep, se on varmaan sitä ikää ja liikaa miettimistä:)
I so know what you are talking about sis! Miss ya!
Tänään ja eilen on mulla ollut pahanlaatuinen koti-ikävä, vaikka myös happy täällä, mutta sellaista se aina on..Näitä tulee ja menee. Se on normaalia! Mut nyyhkis kun on ikävä kaikkia just nyt. (heh heh johtuiskohan siitä et ois kauheen kiva lentää kotiin kun kahden viikon päästä alkaa k-a-m-a-l-a-t lopputentit..ehhehhee..)
Moikka Mimou:) Taitaa näköjään tuota koti-ikävä vaivaa olla liikkeella! Tarttuvaa tautia...
Lets pray for each others:)Ja onneks ne todellakin tulee ja myös menee!
Love
Reija
Moi Reija!
Löysin sun blogin Mimoun blogin kautta. Hienon näköstä. Itselläni ei toi kuvankäsittely oo sillai vahvinta osaamista (heh heh). Olen ehkä enemmän tällasen provokatoorisen sanaosaston miehiä. Sitäkin tarvitaan...
Siunausta,
Timo Koivisto (from the BayCity)
Post a Comment