Mun sydämessä on varjo. Sellainen asia jota oon tuonut vuodesta toiseen Jumalan eteen saamatta vastausta (vielä:). Välillä tää varjo kasvaa niin suureksi, että se meinaa peittää mun koko elämän ja vangita ajatukset. Se saa mut epäilemään Jumalan rakkautta mua kohtaan ja kyseenalaistamaan voiko Jumalaan ihan todella luottaa, kaikesta sydämestä? Se ravistelee mun iloa ja rauhaa, ja nostattaa pelon.
Eilen sain taas onneksi muistaa mikä on vastalääke meidän elämän varjoihin. Se on valo! Raamattu sanoo että "Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa". On mahtavaa että saan tuoda kaikki sydämeni varjot Jumalalle ja pyytää että Jumala antais Jeesuksen valon loistaa mun elämään ja palauttaa ilon, rauhan ja tasapainon ja karkottaa sen pelon, jonka varjo nostatti. Psalmissa 119 sanotaan "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni". Pidetään kiinni totuudesta ja kuljetaan kohti valoa:).
VALON LAPSI (Bass ´n Helen)
Kulje kohti valoa, välittämättä varjoista. Kulje kohti valoa.
Kulje kohti valoa, pysyy varjot takana, oomme valon lapsia.
Voi löytää tähden joka valon säteili, uuden elämän tähden valon lähetti.
Rakkaus säteilee, pelko hellittää, se sisälläsi valon lapsen herättää.
Kulje kohti valoa, välittämättä varjoista. Kulje kohti valoa.
Kulje kohti valoa, pysyy varjot takana, oomme valon lapsia.
Saturday 4 September 2010
Sunday 27 July 2008
Elämä on lahja.
Tässäpä vaihteeksi TV:n sairaalasarjan innoittamaa filisofista pähkäystä...
Katsoin tänään yhtä englantilaista sairaalasarjaa ja kaiken muun ohella jaksossa syntyi pieni vauva iäkkäälle pariskunnalle. Se oli pariskunnan ensimmäinen lapsi ja he odottivat sitä kuin kuuta nousevaa. Synnnytys ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen, vaan napanuora kiertyi vauvan kaulanympärille ja vauva kuoli pian synnytyksen jälkeen. Vanhemmat olivat täysin murtuneita. Päättäväinen sairaanhoitaja kiidätti vauvan kaikesta huolimatta pesutupaan ja huuhteli vauvaa vuoroin kylmässä ja kuumassa vedessä, ja yhtäkkiä vauva virkosikin henkiin! Yhtäkkiä kaikki olikin hyvin ja pitkä odotus sai onnellisen lopun.
Kohtaus puhutteli minua todella paljon, vaikka se näytelmää olikin. Mietin sitä kuinka itse usein unohdan että elämä itsessään, siis elämän henkäys meissä, on mieletön lahja! Ei ole itsestään selvää että joka päivä noustaan sängystä ylös tai että selvitään ehjin nahoin iltapäiväruuhkasta kotiin. On mahtava etuoikeus saada elää, liikkua ja olla. Usein vauvojen syntyessä juhlitaankin juuri elämää. On ihmeellistä että uusi elämä on syntynyt. Mitäköhän meidän isojen ihmisten elämässä ja ajatuksen kulussa jossain vaiheessa tapahtuu, kun emme enää näe pelkkää elämisen etuoikeutta ja elämänhenkäystä meissä juhlimisen arvoisena asiana? Elämän pitäisi olla sitä ja tätä ja jos ei se sitä ole niin sitten ei voi olla onnellinen.
Täällä Norjassa ollessa olen usein telonut itseäni eri tavoin (mitä ei aikaisemmin ole minulle kauhean usein sattunut). Ensimmäisellä tunturivaelluksella putosin pää edellä kivikkoon, sitten kaaduin ja iskin pääni pöytään, sitten sain polvesta päähän, kerran löin pääni lavuaariin ja hiljattain jysäytin pääni sängyn laitaan tehokkaasti. Nuo edellä mainitut tapaturmat on olleet todella pieniä ja niistä on kuhmuilla selvitty, mutta ne ovat saaneet minut miettimään elämän herkkyyttä. Mitä jos kivikkoon pudotessa minulla ei olisi ollut pipoa ja huppua päässä? Entä jos olisin löynyt pään sängynlaitaan vähän eri kulmassa? Mitäs jos pyörän jarrut ei olisikaan toimineet siinä äkkijarrutuksessa?
Minä itse en pidä elämää yllä, vaan Kaikkivaltias. Uskon varjelukseen ja siihen että Jumala antaa ihmiseen elämänhenkäyksen, joka ikiseen päivään. Vaikka en tässä elämässä mitään ihmeellistä koskaan saavuttaisikaan on mahtavaa että saan elää! Jokainen päivä jonka elän, olen ja liikun on kiitosaihe. Luulen että paras tapa osoittaa kiitollisuuttaan elämän lahjasta on juhlia elämää. Nauttia siitä kaikesta mitä itsellä juuri nyt on ja elää maksimaalisesti vallitsevissa olosuhteissa.
Jeps. Tämmöisiä ajatuksia mäkin yövuoron jälkeen:)
Hyvää yötä!
Katsoin tänään yhtä englantilaista sairaalasarjaa ja kaiken muun ohella jaksossa syntyi pieni vauva iäkkäälle pariskunnalle. Se oli pariskunnan ensimmäinen lapsi ja he odottivat sitä kuin kuuta nousevaa. Synnnytys ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen, vaan napanuora kiertyi vauvan kaulanympärille ja vauva kuoli pian synnytyksen jälkeen. Vanhemmat olivat täysin murtuneita. Päättäväinen sairaanhoitaja kiidätti vauvan kaikesta huolimatta pesutupaan ja huuhteli vauvaa vuoroin kylmässä ja kuumassa vedessä, ja yhtäkkiä vauva virkosikin henkiin! Yhtäkkiä kaikki olikin hyvin ja pitkä odotus sai onnellisen lopun.
Kohtaus puhutteli minua todella paljon, vaikka se näytelmää olikin. Mietin sitä kuinka itse usein unohdan että elämä itsessään, siis elämän henkäys meissä, on mieletön lahja! Ei ole itsestään selvää että joka päivä noustaan sängystä ylös tai että selvitään ehjin nahoin iltapäiväruuhkasta kotiin. On mahtava etuoikeus saada elää, liikkua ja olla. Usein vauvojen syntyessä juhlitaankin juuri elämää. On ihmeellistä että uusi elämä on syntynyt. Mitäköhän meidän isojen ihmisten elämässä ja ajatuksen kulussa jossain vaiheessa tapahtuu, kun emme enää näe pelkkää elämisen etuoikeutta ja elämänhenkäystä meissä juhlimisen arvoisena asiana? Elämän pitäisi olla sitä ja tätä ja jos ei se sitä ole niin sitten ei voi olla onnellinen.
Täällä Norjassa ollessa olen usein telonut itseäni eri tavoin (mitä ei aikaisemmin ole minulle kauhean usein sattunut). Ensimmäisellä tunturivaelluksella putosin pää edellä kivikkoon, sitten kaaduin ja iskin pääni pöytään, sitten sain polvesta päähän, kerran löin pääni lavuaariin ja hiljattain jysäytin pääni sängyn laitaan tehokkaasti. Nuo edellä mainitut tapaturmat on olleet todella pieniä ja niistä on kuhmuilla selvitty, mutta ne ovat saaneet minut miettimään elämän herkkyyttä. Mitä jos kivikkoon pudotessa minulla ei olisi ollut pipoa ja huppua päässä? Entä jos olisin löynyt pään sängynlaitaan vähän eri kulmassa? Mitäs jos pyörän jarrut ei olisikaan toimineet siinä äkkijarrutuksessa?
Minä itse en pidä elämää yllä, vaan Kaikkivaltias. Uskon varjelukseen ja siihen että Jumala antaa ihmiseen elämänhenkäyksen, joka ikiseen päivään. Vaikka en tässä elämässä mitään ihmeellistä koskaan saavuttaisikaan on mahtavaa että saan elää! Jokainen päivä jonka elän, olen ja liikun on kiitosaihe. Luulen että paras tapa osoittaa kiitollisuuttaan elämän lahjasta on juhlia elämää. Nauttia siitä kaikesta mitä itsellä juuri nyt on ja elää maksimaalisesti vallitsevissa olosuhteissa.
Jeps. Tämmöisiä ajatuksia mäkin yövuoron jälkeen:)
Hyvää yötä!
Tuesday 15 July 2008
Frk. Larsen
Ajattelin, että on aika vaihteeksi kirjoittaa jotain kevyempää tänne blogiin mustelmien ja pyöräongelmien jälkeen:).
Keväällä tutustuin lempikahvilaani täällä Kristiansandissa. Fröken Larsen on ihana kahvila lähellä satamaa, josta saa hyviä latteja, porkkanakakkua ja taivaallista suklaakohokasta. Eilen illalla olin siellä kahden ystävän kanssa ja kaikilla meillä oli uuvuttava viikkoa takana. Väsymys ja huolet kuitenkin kaikkosivat nopeasti kun saimme frk Larsenin suklaaunelmat eteemme! Ja tietysti hyvin ystävien seura antaa aina uutta energiaa:).
Tänään kiitollinen ystävistä, suklaasta ja fröken Larsenista!
"Teddy"
"Liva"
"ja minä:) Yleensä menossa mukana myös Marthe, mutta tällä kertaa Oslossa"
Keväällä tutustuin lempikahvilaani täällä Kristiansandissa. Fröken Larsen on ihana kahvila lähellä satamaa, josta saa hyviä latteja, porkkanakakkua ja taivaallista suklaakohokasta. Eilen illalla olin siellä kahden ystävän kanssa ja kaikilla meillä oli uuvuttava viikkoa takana. Väsymys ja huolet kuitenkin kaikkosivat nopeasti kun saimme frk Larsenin suklaaunelmat eteemme! Ja tietysti hyvin ystävien seura antaa aina uutta energiaa:).
Tänään kiitollinen ystävistä, suklaasta ja fröken Larsenista!
"Teddy"
"Liva"
"ja minä:) Yleensä menossa mukana myös Marthe, mutta tällä kertaa Oslossa"
Thursday 3 July 2008
Huoh.
Pyörä on taas rikki. Tällä kertaa keskiön laakerit sanoivat sopimuksen irti.
Luin siitö pyöräkirjasta kuinka se korjataan, mutta mulla ei ole työkaluja
eikä ehkä edes tarvittavaa kärsivällisyyttä. Muuten elämä hymyilee:)
Luin siitö pyöräkirjasta kuinka se korjataan, mutta mulla ei ole työkaluja
eikä ehkä edes tarvittavaa kärsivällisyyttä. Muuten elämä hymyilee:)
Smack my bitch up!
Eilen otin turpiin itseltäni!
Jotenkin onnistuin riehumaan huoneessani niin että tempasin hedarin sängynlaitaan.
Voi että sattui ja vähän aikaa tuntui että näin tähtiä! Onnistuin osumaan sopivasti otsan ja nenän väliin ja nyt on nenä levinnyt ja otsa turvoksissa:) Lisäksi silmän aluset alkavat kivasti sinertämään, joten luomivärin käytön voi unohtaa (en oo kyllä koskaan siinä kauheesti kunnostautunut muutenkaan).Yritin jäähdytellä kuhmua jäisellä Vaasan ruispala paketilla mutta se ei toiminut kauheen hyvin. Nyt ollaan sitten sininaama jonkin aikaa! Onneksi en ole kesämorsian tai valokuvamalli! :D
Jotenkin onnistuin riehumaan huoneessani niin että tempasin hedarin sängynlaitaan.
Voi että sattui ja vähän aikaa tuntui että näin tähtiä! Onnistuin osumaan sopivasti otsan ja nenän väliin ja nyt on nenä levinnyt ja otsa turvoksissa:) Lisäksi silmän aluset alkavat kivasti sinertämään, joten luomivärin käytön voi unohtaa (en oo kyllä koskaan siinä kauheesti kunnostautunut muutenkaan).Yritin jäähdytellä kuhmua jäisellä Vaasan ruispala paketilla mutta se ei toiminut kauheen hyvin. Nyt ollaan sitten sininaama jonkin aikaa! Onneksi en ole kesämorsian tai valokuvamalli! :D
Sunday 22 June 2008
Mc Action!
Heissan!
Nyt sitten on oltu jo jonkin aikaa mäkissä töissä ja tykkään työstä vaan
koko ajan enemmän! Olen aina viihtynyt sellaisessa työssä missä tapahtuu paljon eikä ole tylsiä hetkiä (niitä ei todellakaan meinaa Kristiansandin mäkkäristä löytää, mäkki on täällä ihan kultakaivos!).
"Heisan! Spise her eller ta med?"
Päivät menee nopsaan ja asiakkaat on erilaisia. Välillä tulee iso perhe
jonka tilauksen muistamisessa saa käyttää kaikkia muistinystyröitä ja välillä tulee satunnainen jätskin ostaja.Sitten on välillä niitä jotka tilaa sen "oudon jutun", josta tälläinen vihreä mäkkiläinen ei ole koskaan kuullutkaan! Toistaiseksi on kaikille lopulta jokin ruoka eteen saatu.
On tosi hassua että välillä joku sattuu tilaamaan "väärän" purilaisen, jota ei jostain syystä meinaa keittiöstä kuulua. Toisen odotellessa ateriaansa olen myynnyt muille kaikkia mahdollista taivaan ja maan väliltä ja hän joutuu katselemaan kun muut kantavat täysiä tarjottimia onnellisena pöytään. Minä käyn keittiöstä kyselemästä "väärän" purilaisen perään, ja lopulta se löytää tiensä asiakkaan tarjottimelle. Muista siis aina tilata se "oikea" purilainen, niin saat annoksesi nopeasti!;)
Haluaisin haastaa teidät lukijat Mc Armo kamppanjaan! Seuraavan kerran kun menet mäkkiin (tai vaikka Hesee, ettei unohdeta sitä hyvää kotimaista vaihtoehtoa!), niin kohtele hellin käsin sitä vasta-alkajaa, joka koittaa muista millaisiin pakkauksiin mikäkin burgeri on pakattua, ja unohtaa antaa kastikkeen, ruokailiuvälineet ja krutongit salaatin mukana... Niin se vain on että kaikki opettelu vie aikansa:)
"Voi ei! Unohdinko ne ranet ja sen pirtelön! Tulee ihan just..."
Nyt sitten on oltu jo jonkin aikaa mäkissä töissä ja tykkään työstä vaan
koko ajan enemmän! Olen aina viihtynyt sellaisessa työssä missä tapahtuu paljon eikä ole tylsiä hetkiä (niitä ei todellakaan meinaa Kristiansandin mäkkäristä löytää, mäkki on täällä ihan kultakaivos!).
"Heisan! Spise her eller ta med?"
Päivät menee nopsaan ja asiakkaat on erilaisia. Välillä tulee iso perhe
jonka tilauksen muistamisessa saa käyttää kaikkia muistinystyröitä ja välillä tulee satunnainen jätskin ostaja.Sitten on välillä niitä jotka tilaa sen "oudon jutun", josta tälläinen vihreä mäkkiläinen ei ole koskaan kuullutkaan! Toistaiseksi on kaikille lopulta jokin ruoka eteen saatu.
On tosi hassua että välillä joku sattuu tilaamaan "väärän" purilaisen, jota ei jostain syystä meinaa keittiöstä kuulua. Toisen odotellessa ateriaansa olen myynnyt muille kaikkia mahdollista taivaan ja maan väliltä ja hän joutuu katselemaan kun muut kantavat täysiä tarjottimia onnellisena pöytään. Minä käyn keittiöstä kyselemästä "väärän" purilaisen perään, ja lopulta se löytää tiensä asiakkaan tarjottimelle. Muista siis aina tilata se "oikea" purilainen, niin saat annoksesi nopeasti!;)
Haluaisin haastaa teidät lukijat Mc Armo kamppanjaan! Seuraavan kerran kun menet mäkkiin (tai vaikka Hesee, ettei unohdeta sitä hyvää kotimaista vaihtoehtoa!), niin kohtele hellin käsin sitä vasta-alkajaa, joka koittaa muista millaisiin pakkauksiin mikäkin burgeri on pakattua, ja unohtaa antaa kastikkeen, ruokailiuvälineet ja krutongit salaatin mukana... Niin se vain on että kaikki opettelu vie aikansa:)
"Voi ei! Unohdinko ne ranet ja sen pirtelön! Tulee ihan just..."
Thursday 5 June 2008
Somebody shoot me... (pyöräasiaa osa 2)
Pyöräpainajainen jatkuu!
Eilen olin lähdössä yhteen meetingiin iltapäivällä ja huomasin että rengas oli taas tyhjä. Koitin täyttää sitä huoltsikalla ja kävi ilmi että venttiili oli luovuttanut. No onneksi jalat pelasivat ja kävelin meetingiin, en onneksi myöhästynyt kuin 5 minuuttia.
Tänään aamulla ajattelin että vaihdan pyörään uuden sisärenkaan. Tuhersin pyörään uuden sisärenkaan ja menin huoltsikalle täyttämään rengasta ilmalla. Täytin rengasta täydellä paineella ja melkein samantien rengas räjähti! Voitte kuvitella että olin siinä hetkessä onneni kukkuloilla!
Toisaalta kyllä vaan nauratti, että voiko tää olla mahdollista:)
Siispä, pyöränkorjaajanpaikka on edelleen auki! Hakemuksia ei ole kyllä vielä sadellut yhtään...
Aurinkoista päivää sulle! Tänään mennään bussilla:)
Eilen olin lähdössä yhteen meetingiin iltapäivällä ja huomasin että rengas oli taas tyhjä. Koitin täyttää sitä huoltsikalla ja kävi ilmi että venttiili oli luovuttanut. No onneksi jalat pelasivat ja kävelin meetingiin, en onneksi myöhästynyt kuin 5 minuuttia.
Tänään aamulla ajattelin että vaihdan pyörään uuden sisärenkaan. Tuhersin pyörään uuden sisärenkaan ja menin huoltsikalle täyttämään rengasta ilmalla. Täytin rengasta täydellä paineella ja melkein samantien rengas räjähti! Voitte kuvitella että olin siinä hetkessä onneni kukkuloilla!
Toisaalta kyllä vaan nauratti, että voiko tää olla mahdollista:)
Siispä, pyöränkorjaajanpaikka on edelleen auki! Hakemuksia ei ole kyllä vielä sadellut yhtään...
Aurinkoista päivää sulle! Tänään mennään bussilla:)
Subscribe to:
Posts (Atom)