Elämä on lahja.

Tässäpä vaihteeksi TV:n sairaalasarjan innoittamaa filisofista pähkäystä...

Katsoin tänään yhtä englantilaista sairaalasarjaa ja kaiken muun ohella jaksossa syntyi pieni vauva iäkkäälle pariskunnalle. Se oli pariskunnan ensimmäinen lapsi ja he odottivat sitä kuin kuuta nousevaa. Synnnytys ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen, vaan napanuora kiertyi vauvan kaulanympärille ja vauva kuoli pian synnytyksen jälkeen. Vanhemmat olivat täysin murtuneita. Päättäväinen sairaanhoitaja kiidätti vauvan kaikesta huolimatta pesutupaan ja huuhteli vauvaa vuoroin kylmässä ja kuumassa vedessä, ja yhtäkkiä vauva virkosikin henkiin! Yhtäkkiä kaikki olikin hyvin ja pitkä odotus sai onnellisen lopun.

Kohtaus puhutteli minua todella paljon, vaikka se näytelmää olikin. Mietin sitä kuinka itse usein unohdan että elämä itsessään, siis elämän henkäys meissä, on mieletön lahja! Ei ole itsestään selvää että joka päivä noustaan sängystä ylös tai että selvitään ehjin nahoin iltapäiväruuhkasta kotiin. On mahtava etuoikeus saada elää, liikkua ja olla. Usein vauvojen syntyessä juhlitaankin juuri elämää. On ihmeellistä että uusi elämä on syntynyt. Mitäköhän meidän isojen ihmisten elämässä ja ajatuksen kulussa jossain vaiheessa tapahtuu, kun emme enää näe pelkkää elämisen etuoikeutta ja elämänhenkäystä meissä juhlimisen arvoisena asiana? Elämän pitäisi olla sitä ja tätä ja jos ei se sitä ole niin sitten ei voi olla onnellinen.

Täällä Norjassa ollessa olen usein telonut itseäni eri tavoin (mitä ei aikaisemmin ole minulle kauhean usein sattunut). Ensimmäisellä tunturivaelluksella putosin pää edellä kivikkoon, sitten kaaduin ja iskin pääni pöytään, sitten sain polvesta päähän, kerran löin pääni lavuaariin ja hiljattain jysäytin pääni sängyn laitaan tehokkaasti. Nuo edellä mainitut tapaturmat on olleet todella pieniä ja niistä on kuhmuilla selvitty, mutta ne ovat saaneet minut miettimään elämän herkkyyttä. Mitä jos kivikkoon pudotessa minulla ei olisi ollut pipoa ja huppua päässä? Entä jos olisin löynyt pään sängynlaitaan vähän eri kulmassa? Mitäs jos pyörän jarrut ei olisikaan toimineet siinä äkkijarrutuksessa?
Minä itse en pidä elämää yllä, vaan Kaikkivaltias. Uskon varjelukseen ja siihen että Jumala antaa ihmiseen elämänhenkäyksen, joka ikiseen päivään. Vaikka en tässä elämässä mitään ihmeellistä koskaan saavuttaisikaan on mahtavaa että saan elää! Jokainen päivä jonka elän, olen ja liikun on kiitosaihe. Luulen että paras tapa osoittaa kiitollisuuttaan elämän lahjasta on juhlia elämää. Nauttia siitä kaikesta mitä itsellä juuri nyt on ja elää maksimaalisesti vallitsevissa olosuhteissa.

Jeps. Tämmöisiä ajatuksia mäkin yövuoron jälkeen:)
Hyvää yötä!

Frk. Larsen

Ajattelin, että on aika vaihteeksi kirjoittaa jotain kevyempää tänne blogiin mustelmien ja pyöräongelmien jälkeen:).

Keväällä tutustuin lempikahvilaani täällä Kristiansandissa. Fröken Larsen on ihana kahvila lähellä satamaa, josta saa hyviä latteja, porkkanakakkua ja taivaallista suklaakohokasta. Eilen illalla olin siellä kahden ystävän kanssa ja kaikilla meillä oli uuvuttava viikkoa takana. Väsymys ja huolet kuitenkin kaikkosivat nopeasti kun saimme frk Larsenin suklaaunelmat eteemme! Ja tietysti hyvin ystävien seura antaa aina uutta energiaa:).
Tänään kiitollinen ystävistä, suklaasta ja fröken Larsenista!


"Teddy"


"Liva"


"ja minä:) Yleensä menossa mukana myös Marthe, mutta tällä kertaa Oslossa"

Huoh.

Pyörä on taas rikki. Tällä kertaa keskiön laakerit sanoivat sopimuksen irti.
Luin siitö pyöräkirjasta kuinka se korjataan, mutta mulla ei ole työkaluja
eikä ehkä edes tarvittavaa kärsivällisyyttä. Muuten elämä hymyilee:)

Smack my bitch up!

Eilen otin turpiin itseltäni!
Jotenkin onnistuin riehumaan huoneessani niin että tempasin hedarin sängynlaitaan.
Voi että sattui ja vähän aikaa tuntui että näin tähtiä! Onnistuin osumaan sopivasti otsan ja nenän väliin ja nyt on nenä levinnyt ja otsa turvoksissa:) Lisäksi silmän aluset alkavat kivasti sinertämään, joten luomivärin käytön voi unohtaa (en oo kyllä koskaan siinä kauheesti kunnostautunut muutenkaan).Yritin jäähdytellä kuhmua jäisellä Vaasan ruispala paketilla mutta se ei toiminut kauheen hyvin. Nyt ollaan sitten sininaama jonkin aikaa! Onneksi en ole kesämorsian tai valokuvamalli! :D

Mc Action!

Heissan!
Nyt sitten on oltu jo jonkin aikaa mäkissä töissä ja tykkään työstä vaan
koko ajan enemmän! Olen aina viihtynyt sellaisessa työssä missä tapahtuu paljon eikä ole tylsiä hetkiä (niitä ei todellakaan meinaa Kristiansandin mäkkäristä löytää, mäkki on täällä ihan kultakaivos!).


"Heisan! Spise her eller ta med?"

Päivät menee nopsaan ja asiakkaat on erilaisia. Välillä tulee iso perhe
jonka tilauksen muistamisessa saa käyttää kaikkia muistinystyröitä ja välillä tulee satunnainen jätskin ostaja.Sitten on välillä niitä jotka tilaa sen "oudon jutun", josta tälläinen vihreä mäkkiläinen ei ole koskaan kuullutkaan! Toistaiseksi on kaikille lopulta jokin ruoka eteen saatu.

On tosi hassua että välillä joku sattuu tilaamaan "väärän" purilaisen, jota ei jostain syystä meinaa keittiöstä kuulua. Toisen odotellessa ateriaansa olen myynnyt muille kaikkia mahdollista taivaan ja maan väliltä ja hän joutuu katselemaan kun muut kantavat täysiä tarjottimia onnellisena pöytään. Minä käyn keittiöstä kyselemästä "väärän" purilaisen perään, ja lopulta se löytää tiensä asiakkaan tarjottimelle. Muista siis aina tilata se "oikea" purilainen, niin saat annoksesi nopeasti!;)

Haluaisin haastaa teidät lukijat Mc Armo kamppanjaan! Seuraavan kerran kun menet mäkkiin (tai vaikka Hesee, ettei unohdeta sitä hyvää kotimaista vaihtoehtoa!), niin kohtele hellin käsin sitä vasta-alkajaa, joka koittaa muista millaisiin pakkauksiin mikäkin burgeri on pakattua, ja unohtaa antaa kastikkeen, ruokailiuvälineet ja krutongit salaatin mukana... Niin se vain on että kaikki opettelu vie aikansa:)


"Voi ei! Unohdinko ne ranet ja sen pirtelön! Tulee ihan just..."

Somebody shoot me... (pyöräasiaa osa 2)

Pyöräpainajainen jatkuu!

Eilen olin lähdössä yhteen meetingiin iltapäivällä ja huomasin että rengas oli taas tyhjä. Koitin täyttää sitä huoltsikalla ja kävi ilmi että venttiili oli luovuttanut. No onneksi jalat pelasivat ja kävelin meetingiin, en onneksi myöhästynyt kuin 5 minuuttia.

Tänään aamulla ajattelin että vaihdan pyörään uuden sisärenkaan. Tuhersin pyörään uuden sisärenkaan ja menin huoltsikalle täyttämään rengasta ilmalla. Täytin rengasta täydellä paineella ja melkein samantien rengas räjähti! Voitte kuvitella että olin siinä hetkessä onneni kukkuloilla!
Toisaalta kyllä vaan nauratti, että voiko tää olla mahdollista:)

Siispä, pyöränkorjaajanpaikka on edelleen auki! Hakemuksia ei ole kyllä vielä sadellut yhtään...

Aurinkoista päivää sulle! Tänään mennään bussilla:)

Mihin nainen miestä tarvii?!

...NO esimerkiksi seuraavaan...!

Olen kahden viikon sisällä purkanut fillariani atomeiksi (ei nyt ihan atomeiksi, mutta läheltä liippaa!) kolme kertaa. Kerran oli rengas puhki sekä piti vaihtaa alle kesärenkaat ja jarruihin uudet palat. Toisen kerran oli vaan rengas puhki. Kolmannen kerran ajattelin että rengas on taas puhki, mutta se olikin vaan tyhjä (ehdin kuitenkin tempasemaan koko hoidon irti...).


"Tuttu näky viime aikoina"

Niin, selviän kyllä renkaiden kanssa pelaamisesta, mahtavaa, mutta en pidä siitä! Vaihteita en osaa säätää yhtään, tai sitten netistä ladatut ohjeet oli pelkkää huijausta. Mönkään meni anyways. Sinä nuori salskea mies joka osaat korjata fillarin tervetuloa elämääni!


"Kuka ojentaisi auttavan käden?"

PS. Olethan HC uskis, kansainvälisesti suuntautunut, ulkoilmaihminen ja mega hotti!

Welcome to my new home!

Heippa!

Tämä viikonloppu on mennyt muuttaessa. Perjantain lainasin OM:ltä isoa autoa ja kuskasin kaikki tavarani uutenn kotiin Lundissa, lähellä keskustaa. Kun sain kaikki tavarat raijattua sisään, palautin auton ja lähdin vohvelikesteille yhden ystävän luo. Illalla myöhään palasin kotiin, enkä vielä päässyt tapaamaan uutta kämppistä. Lauantaina lähdin puolestaan aamulla aikasin siivoamaan vanhaa kämppää ja Ansgarissa menikin koko päivä. Aamupäivästä kävimme kaiken lisäksi laulamassa meidän opettajan vihkiäisissä gospelkuoron kanssa! Se oli todella kivaa:)

Lauantain illalla palasin myöhään uuteen kotiin ja vihdoin törmäsin kämppikseen. Se on todella mukava tyttö ja uskon että tulaan juttuun oikein hyvin! Lauantai yönä jäin vielä olkkariin istuskelemaan ja ajattelin itsekseni että Jumala on kyllä niin HYVÄ! Kämppä järkkääntyi ihan mahtavalla tavalla ja tunnen olevani täällä niin kotona vaikka olen asunut täällä vasta kaksi päivää.

Alla muutama kuva.



Tämä talo kulmassa on meidän. Mun ikkuna on oikealla ja vähän auki.



Meillä on myös puutarha!!! (jossa kukkii ja tuoksuu sireeni tällä hetkellä). Viikon päästä muutan isompaan huoneeseen, jonka ikkuna on ylhäällä vasemmalla. Tervetuloa kylään jos liikuit näillä main!

So this is wakeboarding!

Tänään olin kauhean ylpeä itsestäni kun onnistuin weikkaamaan! Niille jotka ei ole weikkaukseen aiemmin tutustuneet, niin se on vähän samanlaista kuin vesihiihto mutta laudalla, ei suksilla (tämä oli sitten se palikka määritelmä:).

Alla pieni kuvallinen kertomus siitä kuinka homma eteni!


Kun varusteet oli päällä ja lauta jaloissa kiinni oli aika hypätä veteen (joka vilisi polttavia meduusoja! Iiiik!).



Tässä sitä killutaan vedessä lähtövalmiina.



Vetoköysi kiristyy kiristymistään! Päästäänköhän ylös????



Almost there!



Mutta ei sittenkään! Tässä ollaan aivan uppeluksissa!



Uusia yrityksiä ja turhautumista...



...mutta lopulta, TADAA! Here we go!



Kas näin!

Tämä tarina on muistutus siitä, että ei kannata luovuttaa, vaikka onnistuminen näyttäisi jossain vaiheessa aivan epätoivoiselta. Tarpeeksi kauan kun yrittää, niin kyllä se siitä:)

Kansallistunnetta ja virkattuja pipoja!

Heippa!

Tässä välissä on taas tapahtunut vaikka mitä, mutta aloitan kertomalla tuoreimmista kuulumisista.Viime viikonloppuna sain olla todistamassa Norjas suurinta juhlaa, 17. toukokuuta, jolloin on Norjan kansallispäivä. Silloin oli kyllä koko tämä kansa ihan fiiliksissä ja minä huokailin ihastuksesta kun ulkona vilisi mitä kauniinpia bunadeja (norjan kansasllispukuja). Melkein kaikilla naisilla oli bunadit ja osalla miehistä kanssa. Se oli kyllä todella upeaa katsottavaa! Harmi että meillä Suomessa näkee kansallipukuja niin vähön käytettävän.


"Annicken, minä ja Silje"


"Raamattukoulun tyttöjä Bunadeissa"


"Miesten Bunad"

Aamulla lauloimme kuoron kanssa yhden koulun juhlassa ja siitä jatkoin itsenäisyyspäivän juhlistamista menemällä parin kaverin kanssa eläintarhaan (kun se on ilmaista itsenäisyyspäivänä:). Eläintarhasta suuntasimme kaupunkiin katsomaan itsenäisyyspäivän parateeja. Ne kesti tosi kauan ja vaikka mitkä yhdistykset oli kehittäneet oman kulkueensa.
Viimeisenä paraatissa tuli "Russet", jotka on norjassa abeja. Russeilla on kuukauden ajan russehaalarit ja ne tekee kaikkia kepposia, ajelee värkkäämillään russe-autoilla ja pitävät kovasti hauskaa. Russe-aika loppuu itsenäisyyspäivään, joilloin kaikki russet marssii paraatissa.
Suomessa meillä penkkari-päivä, mutta täällä se show kestää kuukauden päivät...
Paraatien jälkeen menin parin ystävän kanssa syömään ja illalla katsottiin vielä ilotulistuksia satamassa. Oli muuten todella upeat ilotulitukset!


"Juhlahumua kaupungissa"


"Itsenäisyyspäivän paraati"


"Hulluja nuo norjalaiset!"


"Russet elikkäs abit"

Tällä viikolla meillä on ollut luokan viimeinen yhteinen retki, kolmen päivän kajakki vaellus. Vaellus alkoi tiistaina. Tarkoitus oli lähteä seitsemältä aamulla, mutta osa porukasta nukkui pommiin ja lähtö myöhästyi. Lopulta päästiin kuitenkin matkaan. Ensi melottiin järvellä ja sieltä oli kanaali merelle. Aivan ihania maisemia!!!! Oli myös hauskaa meloa merellä kun aallot keinuttivat kajakkeja:). Saaristossa oli todella kaunista ja lounasta pysähdyttiin syömään vanhalle majakalle. Iltäpäivällä leireidyttiin kauniiseen poukamaan Lillesandin edustalle. Siellä oli pienellä saarella herttainen retkeily alue. Illansuussa yksi meidän luokan pojista piti iltahartauden ja sen päätteeksi kaivoi kaikille luokkalaisille pehmeän paketin. Paketista kuoriutui virkatut pipot! Kaikille oli oman värisensä, uniikkikappale! Pipoissa oli kaikissa merkki jossa luki "KRIK ANSGAR 07-08" ja joku raamatunpaikka. Oli hellyyttävää että sellainen mörssäri kaveri oli nakkisormillaan virkannut 11 pipoa:) Saarella paimensi myös lampaita ja kenttä jolle laavu pystytettiin oli ihan täynnä lampaan jätöksiä. Voitte kuvitella miltä laavussa tuksui kun sinne meni sisälle! Tuoksusta ei voinut erehtyä, ehtaa lampaanp_ _ _ _ _! Lisäksi illalla oli hupaisaa kun oltiin menty nukkumaan, niin lampaat kerääntyivät laavun ympärille ja alkoivat määkimään. Aamulla saatiin myös herätä villaisten ystäviemme määkinään. Minä sain yöllä kaikkien aikojen migreenin ja aamulla mun oli lähdettävä kesken retken kotiin. Harmi että piti jättää upea vaellus kesken, mutta en ollut enää ihan melomiskunnossa. Laavussa nukkuvaa jengiä oli yöllä hauska katsella, kun kaikki nukkuivat uudet virkatut pipot päässä:)


"Upea pipo!"

Tuleva viikko onkin viimeinen viikko jonka asun täällä Ansgarin asuntolassa, perjantaina muutan kaupunkiin. Asun kesän yhden norjalaisen tytön kämppiksenä yhdessä rivitalossa. Talossa on kaksi kerrosta, alakerrassa on keittiö ja olkkari, ja yläkerrassa on kolme makuuhuonetta ja kylppäri. Heinäkuussa meitä asuu talossa yhteensä kolme tyttö. Kämppikset vaikuttavat todella mukavilta!!! Olen tosi iloinen ettei tarvitse asua kesällä yksin, vaan on seuraa kämppiksistä.
Tänään sain myös viestin että olen saanut kesätöitä mäkkäristä. Se oli todella mieluinen uutinen, sillä meinasi olla vähän jo mielimaassa noiden kesätöiden suhteen. Onneksi asia järjestyi!

En tiedä vielä pääsenkö kesällä Suomeen käymään, mutta mieli tekisi ihan kauheasti!!! Toivottavasti sekin vielä järjestyy jos niin on tarkoitus:) Kertokaahan kuulumisia ystävät!

Kielikukkaa pukkaa!

Yo!
Tänään kävi hassu kielikommellus. Satuin samaan bussiin yhden tutun tyypin kanssa, jonka puheesta en jostain syystä ymmärrä yhtään mitään. Pari kertaa hän kysyi multa jotain ja aloin selittämään vastausta, mutta harhailevasta katseesta ja hymyn kareesta päätellen vastasin aivan kysymyksen vierestä. Hän taas ei oikein kunnolla saanut selvää minun puheesta. Yhdessä vaiheessa aloin jakamaan mahtavaa auringonpistos-tarinaa menneeltä viikolta. Kerroin että sain auringonpistoksen (solstikk), ja hän siihen että "ai jaa, sait auringonkukansiemenen (solsikk)..."
Ostin kyllä hiljattain auringonkukansiemen öljyä kaupasta, joten kävisi tarinasta sekin!
Jatkamme kieliopintoja...
Nimimerkillä "kommunikointi kunniaan"

Kevään kulkua:)

Heippa!

Lumisista ja talvisista tunnelmista on siirrytty ihan erilaiseen meininkiin. Lumesta ei ole enää tietoakaan ja Kristiansandissa on viime päivinä ollut mieletön helleaalto! Asuntolan ihmiset ovat ottaneet hyvästä säästä kaiken ilon irti. Koulun jälkeen valtaosa on pihalla nauttimassa auringosta, pelaamassa biitsiä tai grillaamassa.


"Lehtiä puissa"

Pari viikkoa sitten olin Järenissä käymässä (oltiin kiertueella kuoron kanssa) ja sain siellä nähdä upeaa merenrantaa. Olin ihan ylättynyt että sellaista rantaviivaa Norjasta löytyy. Täällä on kyllä paljon kaunista luontoa:). Oli kiva olla pitkästä aikaa mukana laulamassa kuorossa, se on kyllä niin hyvä! Toukokuussa meiltä tulee CD ulos, joten kaikka halukkaat voivat laittaa CD tilauksia sisään;).


"Ranta Järenissä"

Reilu viikko sitten olin OM kanssa yhdessä lähetyskonfrenssissa Hedmarktoppenilla, lähellä Hamaria. Siellä oli pääpuhujana OM perustaja George Verwer, ja saimme siis OM:llekin ihan kivaa mainosta täällä Norjassa. Olin konfrenssin aikana standilla juttelemassa ihmisten kanssa ja jakamassa OM esitteitä (vaikka väkisin:)). Norjankielentaito oli kovassa käytössä tuona viikonloppuna ja välillä vaihdoin englantiin, kun tuntui että nyt loppuu sanavarasto. Konferenssipaikkana toiminut raamattukoulu oli todella kauniilla paikkalla vuononkupeessa. Sää oli mitä parhain ja söimme lounata ulkona ja ihailimme näkymää järvelle. Tapasin konferenssissa myös sattumalta erään suomalaisen tytön! Hän tuli kirjastandille ja aloin juttelemaan hänen kanssaan, aika pian aksentista tunnistin hänet suomalaiseksi ja sitten olikin kiva vaihtaa kuulumisisa suomeksi. Viikonlopun aikana tutustuin myös muihin kivoihin ihmisiin, joten se oli todella kiva reissu:)


"Ulkona lounaalla"


"Yrjö Värväri"

Luokan kanssa olemme tällä viikolla tehneet kajakkiretkiä, yhteensä kaksi päivän mittaista retkeä. Ensimmäisenä päivä meloimme tässä koulun lähellä ja kävimme katsastamassa jännittävän luolan ja grillasimme rantakallioilla. Toisena päivänä menimme vähän pidemmälle ja meloimme jonkun aikaan avomeren tuntumassa, jotta saataisiin siitäkin vähän kokemusta. Toisena päivänä näin kyllä niin upeita kesämökkejä ja rantoja että huh, huh! Harmi ettei niitä tullut kuvattua, kun pelkäsin että kamerani pulahtaisi meren syvyyksiin. Kumpanakin päivänä oli paahtavan kuuma ja aurinko porotti täydeltä taivaalta. En tajunnut laittaa mitään lakkia päähän kajakkiretkille ja niinpä torstaina podin elämäni ensimmäistä auringonpistosta. Ensi kerralla osaan olla vähän varovaisempi.


"Exciting and wet cave!"


"Grilling & chillin"



"Kajakkiretki nro 2 märkäpuvuissa. Retken lopuksi kaikkien piti kiepsahtaa meriveteen!"


"Kajakit parkissa:)"

Tulevalla viikolla olemme lähdössä neljäksi päiväksi Tanskaan opettelemaan surffausta, kitingia ja purjelautailua. Opetus on kuulemma tanskaksi, mutta luulen että taidan pyytää itselleni ohjausta englanniksi! Toivottavasti säät suosivat meitä ja meitä kaikista tulee hyviä surffareita:)

Siipi maassa ja toinen ilmassa.

Heissan!

Tänä aamuna oli taas aika ottaa kurssi kohti Norjaa. Eilisilta meni myöhään pakkaillessa ja nukkuminen oli vähän katkonaista kun tiesi että aamulla on noustava aikaisin ylös.
Aina viimeisenä päivänä Suomessa tulee se lähtöahdistus, vaikka uudessa kotimaassa hyvin viihdynkin. Yleensä se on vain sellaista pientä rauhattomuutta jossain taka-alalla, mutta tällä kertaa se napsahti oikein kunnolla päälle! Kuinka ollakaan mieleen tuli kaikki mahdolliset huonot puolet siitä millaista on on elää yksin ulkomailla.

Lentoasemalla purin pahaa mieltäni ostamalla kaikkea mahdollista suomalaista (kuva Muumi-pinsseistä tulee myöhemmin;). Mukaan tarttui kolme pakettia ruisleipää, 2 pakettia Fazerin myslileipää, mignon munia, Fazerin sinistä, Luhdan tuulihousut ja kaksi muumipinssiä.
Hypistelin Iittalan astioita ja Marimekon tuotteita, mutta onneksi mopo ei lähtenyt niin pahasti käsistä. Koneessa luin kirjaa ja ajatukset uppoutuivat mukavasti siihen.

Gardemoenille laskeutuessa haikeus hyökkäsi taas kimppuun ja pyrki ulos kyynelkanavista.
Onhan se totta, että yksin ulkomailla asuessa et oikein voi jakaa elämääsi täysin kenenkään kanssa. Kummassakin maassa on omat kuvionsa ja ystäväpiiri, ja jollain tavalla sitä on itsekin vähän erilainen eri ympäristöissä. Kuitenkin maasta, valuutasta ja elämäntilanteesta huolimatta, juuri tänään elän sitä parasta elämää. Eilinen meni jo, huomisesta ei ole harmainta aavistusta, vain tähän hetkeen ja vallitseviin fiiliksiin voin vaikuttaa. Parempi ottaa asioista ilo irti ja kaivella niitä hyviä puolia, niin jaksaa paremmin:)

Oslon bussiasemalla hyppäsin Kristiansandin bussiin. Samaan bussiin sattui yksi tuttu tyttö Ansgarista ja siinä jutellessa unohtui haikeudut ja tuntui kivalta taas palata Norjan kotiin.
Keväästä täällä ei nyt kyllä enää ole tietoakaan! Joka nurkka on täynnä lunta ja on aika kylmä...
Toivotaan että ilmat lämpenee ja päästään pian eroon lumesta!


"Muumi-kaverit:)"

I lift my eyes up to the mountains, where does my help comes from...?

Kaksi viikkoa sitten palasimme takaisin Norjaan reilun viikon mittaiselta laskettelureissulta Sveitsin alpeilta, Engelbergistä. Matka taittui bussilla ja pitkä bussimatka oli ylättävän kiva kokemus! Oli hauska ajaa tanskan, Saksan ja vähän Sveitsinkin läpi ja nähdä maisemia. Bussissa katsottiin myös liuta elokuvia ja keksittiin kaikenlaista ajanvieteviihdettä. Esimerkiksi kisailtiin siitä kuka ehtii bongata kaikki keltaiset autot ja muuta vastaavaa:)

Olen asunut Saksassa muutamaan otteeseen ja minusta oli ihana herätä aamulla bussissa auringonpaisteisessa Pohjois-Saksassa. Yön ajoimme Tanskan läpi ja aamusta olimme Saksassa.

Näin matkan varrella paljon tuttuja paikkoja ja maisemia. Mielessä pöyri että tuleekohan Saksaan vielä joskus muutettua takaisin...?

"Annicken ja aamu Saksan Autobahnilla"

Illalla päästiin vihdoin majapaikkaamme Sveitsiin. Majoituimme Ferienhaus Alphorniin joka oli valtavan suuri chalet. Meidän lisäksi siellä oli joku muukin ryhmä, mutta niillä oli toinen puoli talosta. Meitä oli kaiken kaikkiaan 26 reissussa. Huone oli iloinen yllätys! Minä, Marit ja Karen saimme mitä ihanimman huoneen höyhen tyynyillä ja täkeillä. Kaikilla oli oma sänky ja huoneessa oli sohva ja vielä oma kylppäri. Osa kundeista nukkui kylkikyjessä sellaisilla rangaistusvankileirin puisilla kerrossängyillä ja sieltä tulikin vähän kommenttia, että tytöillä kävi hyvä mäihä huoneen kanssa...

"Meidän ihana huone!"

"Chalet ulkopuolelta"

Aamulla valkeni ensimmäinen päivä Alpeilla ja kauniinahan se valkeni. Jännityksen sekaisin tuntein. Keräilin laskettelurepertuaariani kasaan ja suuntasin muiden mukana hiihtobussille.
Otin hissin muiden mukana ylös asti ja Ison Titliksen huipulta paljastui mitä upeimmat näkymät! Mahtavaa mitä kaikkea Jumala on tähän maailmaan luonut, Alpit oli kyllä vaikuttava näky!

"The Swiss Alps"

Vaikuttavalta alkoi tuntua myös ajatus siitä että 3000 metristä pitäisi myös laskea alaspäin. Ensi aattelin että otan hissin alas samantien, mutta Marit sai mut houkuteltua mäkeen. Laskettiin jonkun aikaa, kunnes tultiin ihan mahottomaan kumpareikkoon, eikä auttanut muu kuin ottaa sukset jalasta ja napata hissi ylös ja toinen alas.

Alempaa oli kivempi laskea, mutta sielläkin tuli välillä niin jyrkkiä kohtia, että tamppaukseksihan se meni! Marit odotteli kärsivällisesti mäen alapuolella kun minä liuin poikittain suksien kanssa mäkeä alas. Ai että laskettelu oli ihanaa...! Ekat päivät mäessä oli oikeastaan ihan hirveitä ja mietin vakavasti lähettäväni sukset pysyvästi kuuta kiertävälle radalle. Katselin kanssalaskijoita ja ihmettelin, että miten tämä touhu voi näyttää noin simppeliltä muille, ja mulle olla NIIN mahdotonta! No, parina päivänä sain sitten hiihto-opetusta ja löysin myös kivoja mäkiä joissa harjoitella. Lopulta se laskeminen alkoi kulkea paremmin eikä enää pelottanut niin paljon. Jyrkkien mäkien kohdalla kertasin päässäni raamatun jaetta "älä pelkää, usko ainoastaan", ja sen turvin kurvailin mäkiä alaspäin:)

Viimeiset kaksi päivää olikin jo sitten oikein nautittavia laskupäiviä!

"My lovely skies in the middle"

Engelbergissä itsessään ei Alppien lisäki ollut mitään ihmeempää koettavaa. Siellä oli kirkko ja luostari ja ja luostarin "Schaukäserei". Mielessä pyöri että Engelbergiin olisi ihana tulla kesällä fillaroimaan ja vaeltamaan vuorille! Se olisi varmasti ihanaa:)

Iltaisin me laitettiin ruokaa yhdessä ja sen jälkeen pidettiin yhteysiltoja. Luettiin läpi apostolien tekoja ja joku meiän luokalta piti aina pienen todistuksen. Mäkin pidin pienen puheen yks ilta ja taisin selvitä siitä ilman sen kummempia kielimokia:) Aamulla me saatiin aina tuoretta leipää läheisestä leipomosta ja aamupalan jälkeen pakattiin aina eväät mäkeen. Mä sorruin kyllä useammin kuin kerran, ostamaan bratwurstin perunasalaatilla...Rivellaa unohtamatta!

"Wienerli mit Kartoffelsalat und eine Rivella dazu bitte!"

Viimeisenä päivänä Minä ja Annicken pidettiin turisti päivä ja lähdettiin retkelle läheiseen Luzernin kaupunkiin. Junamatkalla näimme kaikkea ihmeellistä junan ikkunasta ja oli jännää kun juna meni jyrkästi vuorta alaspäin! Luzern oli ihan kivan kokeinen kaupunki ja sieltä löyti Starbucks, kivoja kauppoja ja määrättömästi mitä ihanimpia leipomoja ja suklaakauppoja!

Me kunnostauduimme syömällä brezeleitä ja ottamalla paljon valokuvia.

"Junalla Alamäkeen"

"Aaahh, Staban kaneli latte..."

"The famous wooden bridge on the background"

"Schokolade, bitte sehr!"

Viikko Engelbergissä meni todella nopeasti. Ennen matkaa ajattelin että miten ihmeessä jaksan laskea niin monta päivää putkeen, mutta laskeminen vei kyllä mennessään (varsinkin loppuviikosta!). Paluumatkalla yövyttiin yksi yö hotellissa Hannoverin lähellä. Olin ajatellut että yövymme varmaan jossain retkeilymajassa, mutta yöpaikka paljastui neljän tähden hotelliksi! Mun ja Maritin huone oli valtava lukaali ja uni maistui makealta:) Aamulla saatiin nauttia ihana, runsas, saksalainen aamupala hotellin buffeesta. Aamupalan jälkeen ahtauduimme taas bussiin ja jatkoimme matkaan. Pysähdyimme euroopan suurimmassa sisälaskettelukeskuksessa. Se oli kyllä aika hupaisa näky Alppien jälkeen. Valtavaan halliin oli rakennettu mäki ja tykitetty keinolunta. Tupa oli täynnä jengiä ja ihmiset laskivat siellä ihan fiiliksissä. Laskeman on näköjään päästävä hinnalla millä hyvänsä! Toisen kerran pysähdyimme vielä Hampurissa, jossa meillä oli kahden tunnin sightseeing- ja shoppaustauko.

Olen käynyt Hampurissa pari kertaa aiemmin ja olen vannoutunut suurkaupunkifani! Olin jotenkin AIVAN ekstaasissa kun pääsin bussista ulos ja ulkona odotti S-U-U-R-K-A-U-P-U-N-K-I. Oli vaan jotenkin ihana piipahtaa Hampurissa, ravata kaupoissa (enkä edes ostanut mitään, only window shopping this time:)), katsella ihmisiä, kuunnella katusoittajia (siellä oli mahtava hippibändi!) ja syödä pommesit.

Kotiinpalattua mietin, että olin jotenkin todella kotonani siinä bussissa, reissun päällä. Matkalla jostain johonkin, mutta vielä ei oikein missään:) Se on hyvä tila, jossa kaikki on vielä mahdollista ja edessä päin. Varsinkin nyt kun koti ei tavallaan ole enää Suomessa, mutta ei ehkä vielä täälläkään, vaikka koko ajan tänne enemmän kotiutuukin. Toistaiseksi olen varmaan eniten kotonani matkalla jonnekin:)

Rakkain terkuin,

Doris

Kevät!

Ja sehän tarkoittaa sitä että se on minä ja mun pyörä, minä ja mun pyörä, minä ja mun pyörä....!!!

Tänään sain herätä mitä ihanimpaa aamuun! Koko vuono kylpi auringossa ja ihan kuin kaikki tuolla ulkona ois huutanut että kevät on täällä:) Vielä ihanampaa oli saada tietää että päivän loput tunnit oli peruttu! Tiesin kyllä heti miten luppoajan käyttäisin, hyppäisin fillarin selkään ja ottaisin kurssin kohti kaupunkia:)

Kevät on yksi mun lempivuodenajoista. On niin mahtavaa kun luonto on täynnä energiaa ja päivät pitenee. Lisäksi on NIIN paljon kivempi pyöräillä ilman lunta ja jäätä ja toppavaatteita. Matka taittui kyllä niin vapaudenhuumassa tänään, vaikka nastarenkaat vähän tahmensivat menoa:)


"Ohoi, Silver!"

It´s about time to write something!

Heippa!

Pahoittelen kovasti blogin hiljaiseloa, mutta alkuvuosi on mennyt siivillä, enkä ole ehtinyt päivitellä blogia. Nyt tuleekin sitten tekstiä vähän enemmän kerralla.

Vuosi on lähtenyt Norjassa ihan kivasti käyntiin. Tuntui siltä että aika Suomessa teki hyvää norjankielentaidoille. Jotenkin joululoman jälkeen olen puhunut enemmän ja rohkeemmin norjaa, ja nyt voin osallistua enemmän keskusteluun koulussa tunneilla.

Vuoden alusta meillä on ollut kovasti erilaisia retkiä KRIK-luokan kanssa. Ensimmäinen reissu suuntautui Hovdeniin joka on reilun neljän tunnin ajomatkan päässä Kristiansandista. Meille oli vuokrattu asunto yhdestä mökkikylästä ja luvassa oli viikon verran hiihtoa, leijanlennätystä, jääkiekkoa ja muuta talviurheilua. Kaksi ekaa päivää meni leijan lennättämisen parissa. Ensimmäisen päivän aikana tuuli ei ollut kovin suosiollinen ja leijat pysyivät tanakasti maassa. Toisena päivänä tuulta olikin sitten todella reippaasti, ja kynsin naamallani hankea leijan perässä. Pikkuhiljaa leijan hallinta parani enkä riekkunut pitkin järveä. Kyllä luonnonvoimat on aika mahtavat!


"Talvitamineissa päästä varpaisiin"


"Tuulta, kiitos!"


"Leija koreasti ilmassa"

Yhtenä iltana käytiin hiihtämässä valaistuilla laduilla ja se oli aivan ihanaa! Lunta oli Hovdenissa tosi paljon ja oli todella tunnelmallista hiihtää lumisten puiden katveessa. Kyllä Norja on kaunis maa!

Aluksi hiihto kyllä takkusi pahan kerran... Mulla oli edelliseltä hiihtokerralta (joka tapahtui suojasäällä) mielettömät liisterit suksien pohjassa. Päässä soi aluksi "suksi, suksi, ei luista mihinkään..." ja ihanasta miljööstä huolimatta teki mieli tintata sukset läheiseen jokeen. Onneks sain pian apua suksiongelmiin ja hiihtoreissu kääntyi positiivikseksi elämykseksi.
Hyvä juttu sillä kyseessä oli lainasukset.


"Minä ja lainasuksi"

Toisen päivän iltana pelattiin jääkiekkoa! Se oli aivan huippu hauskaa. Jää oli kyllä mitä surkein ikinä, täynnä semmosta rosoa ja lunta, mutta ihan hyvät mähinät saatiin aikaseks.
Kerrankin joku laji jossa sain meiän luoka pojilta tunnustusta:) Kiekkopelin jälkeen mentiin kylpemään läheiseen badelandiin ja siellä pääsin löylyttelemään saunaan. Hyvin suomalainen ilta siis, ensin jääkiekkoa ja sitten saunaan! Yksi meidän luokkalainen poika kysyi multa että mitä hyötyä saunasta oikeestaan on, että miksi se on niin kova juttu suomessa? Aika hyvä kysymys, enkä oikein osannut siihen mitään sanoa. Sauna nyt on vaan sellanen kulttuurijuttu mihin on niin kasvanut. Toisaalta eka reaktio tohon kysymykseen oli että "että onpa tyhmä kysymys, saunahan on ihan parasta mitä voi olla". Samaa sarjaa voisi olla kysyä norjalaiselta että mitä hyötyä niistä tuntureista on? Nehän vaikeuttaa sitä liikkumistakin niin paljon, kannattaisi lanata ne kaikki sileeksi. Niinpä, meillä kaikilla on omat tärkeet juttumme:)

Perjantaina alkoi Hovdenissa KRIK-leiri, josta meidän luokalla oli jonkin verran vastuuta. Leirillä oli noin 70 osallistujaa.Minä olin keittiötiimissä neljän muun meidän luokkalaisen kanssa. Meillä oli ihan todella kivaa! Laitoimme aamupalaa ja päivällistä ja tiskasimme ruokailujen jälkeen. Lauantaina iltana väänsimme yhdessä tuumin suomalaista makaronilaatikkoa koko joukolle ja se saavutti suunnattoman suosion leiriläisten keskuudessa:)
Täällä on ihan hitti syödä amerikkalasta Brownie-piirakkaa vaniljajäätelön kanssa. Illalla laitoimme sitä koko porukalle ja saimme aikaiseksi aika vaikuttavan kokoisen brownien.


"Tuolla pannulla käristyi näppärästi 5 kiloa jauhelihaa!"


"Hovdenin suurin Brownie ja koemaistajaiset"

Illalla oli yhteysilta jossa jokainen sai halutessaan jakaa jotain. Minä sanoin opettajalle että voisin sanoa jotain illalla. Se jännitti ihan hirveästi, koska vieraan kielen puhuminen useiden ihmisten edessä ei ole aina helppoa. Ihan hyvin se sitten kuitenkin meni:) Jälkeenpäin sain tosin kuulla luokkakaverilta että tein yhden hassun virheen... Koitin kertoa mitä tapahtui kun olin kerran lounaalla "lunsj" jotenkin onnistuin ääntämään sanan niin että se kuulosti sanalta "lynsj", joka tarkoittaa lynkkaamista. Luokkakaveri kertoi että sen piti pidellä itseään kaksin käsin ettei olisi revennyt ihan täysin. Nyt ne 70 norjalaista luulee että Suomessa on ihan arkista mennä lynkkaystilaisuuteen. Karulla kansalla on rankat huvit:)

Viimeinen leiripäivä kylpi auringossa! Oli todella mitä kaunein päivä. Aamupalan jälkeen lähdin kahden tytön kanssa hiihtolenkille. Me oltiin ihan innoissamme hiihtämässä tunturin laelle, mutta valitettavasti latu sinne oli auraamatta. Tehtiin sitten toinen hiihtoreissu. Täällä Norjassa olen oppinut entistä enemmän nauttimaan luonnosta ja monesti oon hätkähtänyt siitä kuinka hyvin viihdyn ulkoilmassa. Aikasemmin mulle ei olisi tullut pieneen mieleenkään lähteä jollekin telttaretkelle tai kanoottivaellukselle. Nyt ne tuntuvat ihan hyville ideoille:)


"Perfect day for a ski-tour"


"Ihan kuin jostain sadusta"


"Ei päästy tunturin laelle, mutta kauniit oli maisemat siitä huolimatta"


"Ollappa joku noista mökkösistä minun!"

Hovden viikon jälkeen olimme yhden viikon normaalisti koulussa ja sitten lähdettiin taas reissuun, tälläkertaa Hemsedaaliin. Hemsedaliin kokoontuivat kaikki Norjan KRIK-luokat viiden päivän ajaksi. Aktiviteetteja sai valita oman mielen mukaan. Minä valitsin kahdeksi ensimmäiseksi päiväksi jääkiipeilyä ja viimeisenä päivänä menin laskettelemaan. Jääkiipeily oli todella kivaa, vaikka aluksi vähän pelottavaakin. Kenkiin kiinnitetään sellaiset piikkisysteemit ja käsissä on sellaiset jääkirveet. Kenkien ja kirveiden avulla kiiveetään valjaissa ylös jääseinämää. Jääseinämät oli todella vaikuttavan näköisiä. Viimeisenä päivä kiipeilimme yhdessä Pohjoismaiden suosituimmista jääkiipeilypaikoista, jossa jääseinämät ovat noin 30 metriä korkeita.


"Täydessä jääkiipeilyvarustuksessa"


"Vaikuttavaa...?"

Eilen illalla tulimme kotiin ja tämä päivä on mennyt reissusta palautuessa. Ihanaa olla taas kotona vähän aikaa:) Ensi torstaina lähdemme sitten bussilla kohti Sveitsin alppeja ja luvassa on seitsemän päivää laskemista Engelbergissä.


"Päivä painuu iltaan Hovdenissa"